Muotoiluvuosi aivopesi minut tehokkaasti

IMG_0908Muotoilin Sunnuntaina korvapuusteja ja pohdin yhtä ovenpielikeskustelua menneestä WDC-vuodesta. Puhuimme  Helsingin Sanomien artikkelista (21.3.), jossa kerrottiin WDC-loppuraportin julkaisusta. Jutussa  kiinnitettiin huomio Konsulttitoimisto Deloitten arviointiin, jonka mukaan WDC ei vastannut odotuksia. Syy oli Palvelumuotoilun keksintöjen ja tuotteiden vähäinen syntyminen.

Keskustelussa mukana ollut muotoilija kuului niihin, jotka ovat olleet  monessa mukana ja kokenut jotain positiivistakin. WDC oli massiivinen projekti ja varmaan moni asia olisi voitu tehdä toisin, mutta kehittämisprojektit ovat siitä hankalia, että tuloksia ei useinkaan osata kuvailla tarkasti etukäteen, kaikille, kaikista näkökulmista.

Muotoilupiirien ulkopuolella olevalle oli mielenkiintoista kuulla, kuinka moni muotoilija oli WDC-vuoden 16 milj. budjetista  kuultuaan laskenut kuinka paljon rahaa siitä riittäisi jokaisen muotoilijan projekteille. Voi olla, ymmärsin asian väärin tai että se on hurjasti liioiteltu, mutta se ei tässä omassa ajattelussani olekaan se olennainen juttu. Ajatus lähinnä auttoi minua näkemään kuinka pienestä vinkkelistä me yleensä katsomme maailmaa. Muotoilun ammattilaiset tulkitsivat siis muotoilun teemavuoden muotoilijoiden teemavuodeksi.

Samalla logiikalla olen itsekin vetänyt herneen nenään kun kulttuurialan tuottaja- agentti, – manageriosaamisesta on kysytty henkilöltä, joka ei tunne kulttuurituotannon koulutusta. Pitää varmaan vähän laajentaa perspektiiviä.

Palvelumuotoilu tunkee joka paikkaan

WDC vuoden aikana ei Deloitten mukaan syntynyt odotusten mukaisia palvelumuotoilu keksintöjä ja tuotteita. Ehkä ei, mutta ainakin minulle muotoiluvuosi teki selkeästi näkyväksi  suuren näkökulman muutoksen, joka on vaikuttanut kulttuurialallakin jo pidemmän aikaa. Tekijälähtöisyys on saanut rinnalleen elämyksen kokijan, jonka oma kokemus on arvokas. Kulttuuripalvelu sanana on vakiintunut jo kauan aikaa sitten, mutta palvelumuotoilu tuo  palvelun käyttäjien ja nauttijoiden tarpeet ja tunteet entistä enemmän mukaan. Meidän palvelukulttuurissa usein ikävä kyllä tarvitaan käyttäjäläheistä muotoilua, mikä sinänsä on surullista. Terveydenhoitopalvelut tai Kansanterveyslaitoksen palvelut eivät aina tunnu kovin käyttäjälähtöisiltä. Eikä kallis hintakaan aina takaa palvelun laatua.

Luin ensimmäisen jutun service designista noin viisi vuotta sitten ja nyt olen ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Taide- ja kulttuuriosaaminen, käyttäjälähtöisten palvelujen tuotteistaminen opintokokonaisuutta kulttuurituotannon ylempään tutkintoon. Olen tehnyt yhteistyötä myös teollisen muotoilijan kanssa ja olen suunnattoman iloinen heidän kyvystään tehdä näkyväksi myös kulttuuripalveluiksi kutsuttuja toimintoja. Piirtämällä oman palvelupolun selkeää monelle tuottajalle, missä olisi parantamisen varaa.

Ymmärrän Deloitten kritiikin, sillä tiedän, että arvioinnin kannalta hankeessa ei ole tapahtunut mitään mitä ei olla taitavasti dokumentoitu ja markkinoitu medialle. Siksi varmaan WDC-raporttikin keskittyy kovasti viestintää ja markkinointiin. Itse poimin rusinat pullasta ja nautin WDC:n monista jutuista. Pyörätie voi olla kaunis ja työelämää voi muotoilla. Korvapuustit ovat herkullisia, mutta ensimmäinen elämys on tuoksu, väri ja muoto.

Advertisements

Published by

leenab10

senior lecturer in Cultural Management

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s