Vaikuttava teatterikuva ja sen virtuaaliset matkat

Istun junassa ja sulattelen kaksipäivästä viestintäkoulutusta Jyväskylän kaupunginteatterilla. Kyse oli Tekijä hankkeen ja Suomen Teattereiden yhteisestä viestintäkoulutusta, jossa aiheena oli teatterimarkkinointi.

IMG_0923

Kysyimme:
–       Mikä synnyttää ilmiön?
–       Miten saada yleisön huomio?
–       Minkälainen on vaikuttava kuva ja miten se tehdään?
–       Miten sosiaalinen media voi olla arkinen osa teatterin viestintää?

Saimme kuulla mielenkiintoisen esimerkin tunnetun ilmiön, Shrek hahmon, tuomisesta uuteen paikkaan, Jyväskylään. Kuvauskoukerot olivat mielenkiintoiset ja samalla yllättävän selkeät vaikka kyse on valmiista Dream Worksin konseptista.

Teatterivalokuvan konventiot herättivät hyvän keskustelun ja pohdittiin sitä miksi monesta teatterimainoksesta näkee heti, että kyse on “teatterikuvasta”. Osallistujien mukana olevasta kuvamateriaalista selvisi, että moni teatterikuva on mennyt metsään eli on luovuttu perinteisestä näyttämökuvasta ja etsitty oikeaa tunnelmaa luonnosta tai kaupungin kadulta.

Jos hyvä valokuva pysäyttää, herättää tunteita – huomiota ja on teknisesti tasokas, päteekö sama myös teatterikuvaan? Tietenkin, kunhan esityksen sisältö ja kuvan viesti on sama ja antaa esityksestä oikean kuvan. Valokuvaaja Harri Hinkka avasi oman työnsä kautta hyvän teatterikuvan syntyprosessia ja painotti hedelmällistä vuoropuhelua ohjaajan ja viestinnästä vastaavan kanssa. Keskusteluissa kävi ilmi, että markkinointikuvien teko oli usein kiireistä puuhaa, jossa tietokatkokset ja erimielisyydet yllättivät turhan usein.

Teattereiden tarinat someen

Koulutuksen toinen päivä oli varattu kokonaan sosiaalisen median käytön pohdintaan. Hanna Takala Zentosta antoi rautaisannoksen somea ja itselleni keskeiseksi nousi tarinoiden merkitys! Esitys on tarina, mutta myös esitystä tehdessä syntyy tarinoita.

Mitä me odotamme saavamme some-virrasta? “Sisäpiirin tietoa, tarinat, yllättävää, backstage-tietoa –haluamme jotain mitä ei saa muualta.”

Viestinnän ammattilaisten uutena ongelmana on somen henkilökohtaisuus. Teattereissa se merkitsee sitä, että tekijöiden oma ääni pitäisi kuulua nyt myös markkinoinnissa ei vain näyttämöllä. Monelle näyttelijälle markkinointiin osallistuminen on vieras ajatus, samalla kun työaika on tiukasti varattu harjoituksiin ja esityksiin. Lappeenrannan kaupunginteatterissa tilanne ratkaisiin varaamalla jokaiselle näyttelijälle 2 tuntia markkinoinnin käyttöön. Uusi käytäntö on nyt testauksessa ja ensimmäiset kokemukset ovat hyviä.

Luovuus ja “häröilu” on valtaa sosiaalisessa mediassa, joten esittävillä taiteilijoilla on juuri oikeaa osaamista siihen. Viestinnän ammattilaisten tehtävä on auttaa kuvien, videoiden ja tekstien saamisessa sopivaan muotoon. Tämän lisäksi sanoisin, että pitkäjänteinen strateginen suunnittelu on viestinnän ja markkinoinnin asia!

Kuunnelkaa, kysykää!

Sosiaalisen median juttu on tietenkin sosiaalisuus eli ei auta, että itse tuuppaa materiaalia ulos. On kuunneltava mitä muut tekevät ja tarvitsevat. Kysyminen ja käskeminen on yksinkertaista, mutta tehokasta ja antaa toisille mahdollisuuden osallistua.

Päivän aikana löysin myös sammaloituneen Google + tilini ja päätimme Nooran kanssa testata Hangout videochattia, joka on kuulemma parempi kuin skype.

Advertisements

Published by

leenab10

senior lecturer in Cultural Management

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s