Sosiaalisen media on muuttanut monen asiantuntijan viestintäarkea, myös kulttuurituottajan, mutta miten? Olen käsitellyt teattereiden viestintävastaavien muuttuvaa työtä TEKIJÄ hankkeen yhteydessä ja viime viikolla aiheen äärellä olivat kulttuurituotannon ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijat.
Meidän ryhmään ei sattunut ketään aktiivisesti omasta työstä bloggaavaa tuottajaa, joten aloitimme tekemällä oman blogikirjoituksen jo ennen yhteistä tapaamista. Tuloksena oli ajankohtaisia tekstejä huumorilla höystettyinä.
Opiskelukavereista löytyi ihan uusia piirteitä ja yhdessä oli hyödyllistä pohtia kuinka teksteistä tulisi vielä parempia.
Hyvän blogin ominaisuuksiksi nousivat kiinnostavat aiheet, josta kirjoitetaan mukaansatempaavasti ja innostavasti.
Kirjoittajan innostus tarttuu ja siksi on tärkeä selvittää ensin itselle miksi kirjoittaa.
- Haluanko lähinnä selkeyttää omia ajatuksiani?
- Haluanko jakaa omaa osaamistani ja etsiä samalla muita samasta aiheesta kiinnostuneita?
- Onko tavoitteenani rakentaa omaa asiantuntijabrändiäni?
Ajatusten ja kokemusten jakaminen kasvokkain on elämän suola, mutta miten saada sama tunne bloggaamiseen. Facebookissa palaute on nopeaa ja tykkäyksiä voi tulla kymmeniä hyvistä lohkaisuista. Blogeihin kommentteja tulee harvoin. Eli miten jaksaa jakaa, kun ei tiedä ottaako joku ottaa vastaa? Ensimmäiset harjoitustekstit olivat vähän varovaisia ja moni olikin huolissaan asiattomista kommenteista.
Samalla todettiin, että omat työpäivät ovat täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja juttuja, joita voisi jakaa. Löytyipä joukosta yksi, joka odottaa mielenkiinnolla oman kollegansa viikottaista blogia. Siinä haastetta monelle!
Organisaatioiden blogit eivät yleisemmin innostaneet ei myöskään niihin kirjoittaminen. Syyksi mainittiin kirjoittajan roolin raskaus, sillä organisaation blogissa kirjoittaessa tulee edustaneeksi sekä organisaatiota, että koko ammattikuntaa. Blogikirjoittamisen juju on kuitenkin persoonallinen tyyli, jossa tunteva ihminen kirjoittaa toiselle.
Organisaatioiden blogeissa paistaa usein läpi pakonomainen kirjoittaminen, mikä varmaan liittyy blogin epämääräiseen tarkoitukseen. Blogi pistetään pystyyn, koska se jotenkin kuuluu asiaan. Liian usen törmää vieläkin blogeihin, joita on viimeksi päivitetty viime vuonna. Ottakaa ne pois!
Voiko organisaation blogi sitten toimia? Mielestäni voi. Lueskelen säännöllisesti Kiasman blogia ja se toimii. Muuten huomaan parhaiden blogien olevan viestinnän ja yllätys, yllätys, sosiaalisen median ja markkinoinnin ammattilaisten blogeja.
Entä oman blogin kirjoittaminen?
Kutkuttaisiko oman blogin kirjoittaminen? Meidän ryhmässä ajatus omasta blogista alkoi tuntua mahdolliselta muutaman harjoitusblogin ja kaverin sparrauksen jälkeen . Mitä jos aloittaisi lyhyesti kirjoittamalla itselle tärkeistä, omaan työhön liittyviä tarinoita. Olisi hienoa, jos kollegat läheltä tai kaukaa odottaisivat viikon blogikirjoitusta. Ensimmäinen askel on varmaan se kerran viikossa kirjoittelu…
Koulutuksesta energiaa 
Minun/meidän blogi on osastoa “henkilökohtainen projekti” mutta se sai alkunsa juuri halusta jakaa omaa osaamista (tai tässä tapauksessa varmaankin omia yrityksiä ja erehdyksiä, sitä osaamista ja onnistumista on toivottavasti luvassa myöhemmin) ja etsiä samalla muita samasta aiheesta kiinnostuneita tai samassa tilanteessa olevia.
Blogimme on toiminut ajatusten ja tapahtumien kirjaamiseen ja tietyssä vaiheessa hyvänä “henkireikänä” tuulettaa tuntemuksia varsin anonyymisti ilman että niillä olisi liiemmin rasittanut lähiympäristöään. Blogin kautta on kuitenkin syntynyt liuta uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita läheltä ja kaukaa… Ja matkan varrella blogin teeman mukaisesti aika monta vauvaakin.
Vaikka blogin piti alunperin olla vain “projektiblogi”, niin kyllä sen hengissä pitämiseen jää koukkuun, eli vaikka ensimmäinen osuus “tarinasta” on saatu päätökseen, niin tarina jatkuu jatkossakin. Tosin tilanteista riippuen ehkä hieman harvatahtisempana (ainakin tämänhetkisen tunnelman mukaan, mutta olo saattaa muuttua, kun kirjoitettavaa taas tulee!). Kun moni blogia alusta asti seurannut on toivonut jatkoa.
Olemme alusta asti jättäneet pakonomaisen kirjoittamisen ajatuksen kokonaan pois ja kirjoittaneet silloin kun siltä on tuntunut. Ja kun kyseessä on henkilökohtainen blogi, niin sisältöön ja sen kiinnostavuuteen (muillekin kuin itsellemme) on panostettu ja siitä syystä blogisisältö ei aina kiireessä päivitettynä (esim. mobiilisti tai tabletilla) ole kieliasultaan aivan oppikirjojen mukaista. Mutta mielestäni pieniä vapauksia saa ottaa. Ja kun kirjoittaa kahdella kielellä, niin mielummin antaa tekstin syntyä ja jättää kielioppivirheiden miettimisen sinne ammatillisten asioiden ja raporttien pariin!
Kiitos jakamisesta! Kyllä se henkilökohtainen into ja uteliaisuus on kirjoittamisen edellytys. Oli mielenkiintoista lukea kuinka “projektista” kirjoittaminen koukutti kirjoittamiseen bloggaamisen jatkamiseen. Oman ilmaisumuodon löytyminen on hieno juttu!