Kaaosteoria vei taidenäyttelyyn

Näkymä Maiju Salmenkiven näyttelystä 2015, Gallery Helsinki Contemporary.

Kävin viime viikonloppuna Maiju Salmenkiven näyttelyssä Helsinki Contemporaryssa tuntia ennen gallerian sulkemisaikaa, näyttelyn viimeisenä päivänä. Olin jo antanut periksi ja ajatellut, että joka paikkaan ei ihmisen tarvitse ehtiä.

Mieleni muutti tulevaisuuden tutkimuksen tehtävä, jossa piti yhteenvetomaisesti kirjoittaa miten tiedon tuottaminen tulevaisuudentutkimuksessa eroaa muiden tieteenalojen tiedon tuottamisesta? Olin aikaisemmissa tehtävissäni tehnyt vertauksia kasvatustieteeseen ja pohtinut käytännön läheisesti mitä hyötyä minulle kouluttajana on tulevaisuusajattelusta. Tällä kertaa otin vaihteeksi taidehistorian, joka kuitenkin on se oma tieteenalani. Syyksi ajattelin mahdollisimman suuret erot.  Taidehistoria on kuvailee ja analysoi meneen ajan teoksia, kun taas  tulevaisuudentutkimus pyrkii vaikuttamaan, jopa muuttamaan yhteiskuntaa paremman maailman toivossa.

Tulevaisuudentutkimuksen tehtävä ajoi minut Salmenkiven näyttelyyn

Olin siin ryhtynyt opiskelemaan tulevaisuudentutkimusta tullakseni paremmaksi kouluttajaksi. Yksi motiivi oli myös opiskella jotain uutta, aloittaa alkeista. Kolmannen kurssin aikana aloin innostua muutamista perustehtävistä oikein kunnolla. Kaaosteoria kolahti ja ajattelin löytäneeni jonkin uuden maailmanselityksen. CLA antoi työkaluja kriittiseen analyysiin ja tämä vertailutehtävä sai minut ymmärtämään, että opiskelemani taidehistoria oli antanut minulle välineitä, joita pystyin soveltamaan tulevaisuudentutkimuksen perusopinnoissa. Taidehistorioitsijana olin tottunut kuvailemaan, analysoimaan ja tulkitsemaan kuvia sekä niiden syntyä ja suhdetta toisiin tekijöihin.

Tulevaisuudentutkimuksessa yksi tärkeä menetelmä on tulevaisuuskuvien, skenaarioiden tekeminen olemassa olevan tiedon pohjalta. Tiedämme paljon väestönkasvusta, ilmaston muutoksesta, tekniikan kehittymisestä, kuluttajakäyttäytymisestä jne. Tämän tiedon pohjalta kuvaamme maailmoja, jotka ovat mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia sekä niihin johtavia polkuja. Ei- toivotut maailmat eli dystopiat kuuluvat myös tulevaisuudentutkimukseen. Olin siis taas kuvien äärellä ja siksi minun piti päästä katsomaan Maijun maalauksia.

IMG_1904
Maiju Salmenkivi: Smoke Screen. Helsinki Contemporary Gallery 2015

Galleriassa oli moni muukin näyttelyn viimeisenä tuntina. Katselin lumoutuneena värikkäitä teoksia, joiden syvyyksissä näin kaaosteorian mukaisia kasvavia ja pieneneviä pyörteitä. Seurailin myös muita näyttelyyn viime hetkellä tulleita katsojia. Kuvassa olevat tytöt keskustelivat intensiivisesti Smoke Screen teoksen äärellä. Kuvittelin mielessäni tulevaisuusverstaan, jossa osallistujille on ensin luennoitu tulevaisuuden ilmastonmuutoksesta ja tämän kuvan äärellä he miettivät kuinka 2030-luvun helsinkiläiset selviävät Jätkänsaaren tulvista.

Värikkäissä maalauksissa tuntui olevan salaperäinen imu johonkin toiseen maailmaan.  Salmenkivi kertoi Hesarin haastattelussa niiden saavan alkunsa sattumasta:

“Kaatelen maaleja ja katson, miten ne alkavat kankaalla elää.”

Eli Salmenkivi käyttää kaaosteoriaa apunaan. Alussa on sattuma, räjähdys. Kaaosteorian mukaan materia on itseorganisoituvaa. Aivan kuten meren hiekka tai Maijun kaatamat värit. Tämän jälkeen “Pitää luottaa siihen että maalaus vie mukanaan, viettelee.” Vain todella taitava maalari voi lähteä kaaoksen pyörteisiin. Minut maalaukset veisivät mukanaa. Voisin ehkä käyttää Maijun maalauksia tulevaisuustyöpajoissa inspiraation lähteenä.

Advertisements

Published by

leenab10

senior lecturer in Cultural Management

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s