Mikä olisi ollut Odysseyn arvio omasta matkastaan?

Olisikohan Odysseyn matka sujunut nopeammin sodasta kotiin, jos hän olisi tehnyt muutaman hyvin harkitun itsearviointisession tiiminsä kanssa? Sitä emme saa tietää, mutta Meeting the Odyssey projektissa on alusta asti tehty tilannekatsauksia, jotta vältyttäisiin lankeamasta seireenien ansaan tai joutumasta merihirviöiden kitaan.

Projektin ensimmäisen vuoden (2014) yhteisestä loppuarvioinnista kirjoitin blogin Oliko Odysseyn matka onnistunut?  Silloin keskusteltiin kuinka tärkeää on, että jokaisella projektissa työskentelevällä on mahdollisuus pohtia yhdessä muiden kanssa projektin tavoitteita ja merkitystä. Epärealistiset ennakko-odotukset ovat huono matkakaveri.

Montpellier2015
Kohta aloitetaan yhteisten haasteiden analysointi, mutta ennen sitä pieni puhe kulttuurituottajien tärkeästä työstä esittävän taiteen kentällä. David Irle (seisoo mustassa t-paidassa) Réseau de Scenén kansainvälinen projektipäällikkö kääntää englannista ranskaksi.

Tässä kuvassa itsearviointia on tekemässä Réseau en Scène organisaation tiimi, joka vastaa Meeting the Odyssey projektin tiedotuksesta sekä tämän vuoden kiertueen järjestämisestä.

Olisi tietenkin hienoa kerätä kokoon kaikki vuoden 2015 kiertueisiin osallistuvat taiteilijat, tekniikka vastaavat, kiertuemanagerit, tiedottajat jne. yhteen suureen työpajaan, mutta siihen ei vain ole resursseja. Teemme useita työpajoja, jotta pääsemme suunnitelman mukaiseen rytmiin: itsearvionti kiertueen alussa, keskivaiheilla ja lopuksi.

Kiertue alkaa olemmeko valmiit?

Esityksiä harjoitellaan, tiedotusmateriaali on tehty ja Crowfundin kampanja on potkaistu käyntiin. Miltä tilanne vaikuttaa? Onko miehitys ja aikataulutus kohdallaan? Onko jotain erityisiä huolen aiheita?  Näitä kysymyksiä pohdittiin taiteilijoiden residenssipaikassa pienessä Gallician kylässä lähellä Montpellierin kaupunkia Etelä-Ranskassa.

Iloisin mielin, kauniin Jasmine puun varjossa pohdittiin laajan projektin haasteita.
Iloisin mielin, kauniin Jasmine puun varjossa Joséphine Huppert ja Pauline Bioulès pohti laajan projektin haasteita.

Jokainen sai kirjoittaa ja keskustella ensin pienissä ryhmissä omia ajatuksia tärkeimmistä motiiveista olla mukana, huolista sekä ryhmän vahvuuksista.

Keskustelussa nousi aluksi esiin projektissa tapahtuneet henkilövaihdokset. Tämä onkin tuttua monessa projektissa ja varsin hankalaksi tilanne saattaa muodostua, kun kansainvälisen suunnitteluryhmän jäsenet vaihtuvat. Työtä tuntuu olevan yli oman tarpeen ja moni kokee, että muu arkinen työ jää projektin jalkoihin. Työmäärän pohtiminen yhdessä sai ryhmän löytämään konkreettisia parannuskohteita.

En tietenkään pysynyt mukana kaikessa keskustelussa, sillä olin tulkkauksen varassa. Tärkeintä oli kuitenkin huomata, että keskustelu oli hedelmällistä ja antoi hyvän pohjan kehittämiselle. Kansainvälisen hankkeen suurimmaksi haasteeksi nousi pitkät välimatkat itse tapahtumiin. Kuinka innostua esityksestä Helsingissä kun oma arki on toisella puolella Eurooppaa? Tänä vuonna Odyssey on kuitenkin palannut Välimerelle, joten sitä ongelmaa ei ole samassa mittakaavassa.

Toinen arviointipaja pidettiin taiteelliselle ryhmälle, josta osa olikin jo mukana viime vuoden kiertueella ja arvointi oli tuttua puuhaa. Heitä huolestutti tällä hetkellä taloudellinen tilanne, mutta oma taiteellinen työ tämän viikon harjoituksineen oli onnistunut hienosti.

Yhteisen arvointipajan jälkeen pidimme seuraavana päivänä Daviden kanssa suunnitelman kuinka itsearviointia jatketaan.

Elämäni jännittävin fasilitointityö

Kaksi arvointityöpajaa Etelä-Ranskassa tulkin avustuksella tuntui vielä viikko sitten pelottavalta ja samalla jännittävältä. Meeting the Odyssey projektin itsearviointi sujui viime vuonna mukavasti Kööpenhaminassa ja Helsingissä. Tuttuja kaupunkeja, tuttuja ihmisiä monta yhteistä kieltä. Nyt oli vuorossa matka yksin kaupunkiin, jossa kovin moni ei puhu minulle tuttuja kieliä.

Jos minua jännitti, taisi Réseau en Scènen porukkaa jännittää vielä enemmän. Yhteinen sävel löytyi kuitenkin mukavasti yhteisestä työkentästä. Keskustelu omasta työstä ja oman tiimin toimivuudesta innosti ja herätti tunteita. Kiireen keskellä tälläiseen harvoin löytyy aikaa, muuten kuin pakosta. Tällä kertaa pakko tuli projektisuunnitelmasta, johon itsearvionti on kirjattuna. Minä sain toimia käynnistäjänä ja fasilitaattorina. Oli hienoa huomata, että 3 x 3 malli todella on niin yksinkertainen, että yhteisen suunnittelun ja ensimmäisen työpajan jälkeen projektipäällikkö David lähti sujuvasti suunnittelemaan jatkoa. Monikielisyys vei kaikki turhat koukerot pois ja jätti jälkeensä vain sen tärkeimmän: mitä tehdään, miksi ja miten.

 

 

 

 

Advertisements

Published by

leenab10

senior lecturer in Cultural Management

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s