Kerrankin vain kuuntelin

Olen tämän syksyn aikana osallistunut moneen tunteikkaaseen keskusteluun pakolaiskriisistä, nuorten työttömyydestä, ikärasismista, vanhusten hoidosta, hallitusksen leikkauksista jne. Pari päivää sitten jouduin tilanteeseen jossa jouduin tai oikeastaan sain kunnella monen erilaisen ihmiset mielipiteitä, pystymättä itse osallistumaan keskusteluun.

Haastattelu nr 12. Kuva teoksen Facebooksivulta.
Haastattelu nr 12. Kuva teoksen Facebooksivulta.

Kuuntelin mielipiteitä Taidehallissa, jossa on esillä Tellervo Kalleisen ja Oliver Kohta-Kalleisen näyttely 101 kaikkien puolesta.  Suurimman vaikutuksen minuun teki videoteos, jota varten taiteilijat olivat haastatelleet 100 Suomessa asuvaa ihmistä heidän kotonaan.

Tellervo Kalleinen ja Oliver Kohta-Kalleisella on ilmiömäinen kyky saada ihmiset mukaan teoksiinsa. Kukapa meistä ei muistaisi Valituskuoroa, jossa joka päiväiset valitukset tehtiin kuorolauluksi. Uusimmassa näyttelyssään he ovat syventyneet haastateltavien ihmisten mielipiteisiin ymmärtääkseen, mitkä asiat vaikuttavat näihin väestöä voimakkaasti jakaviin mielipiteiden syntymiseen.

Teosta varten taiteilijat etsivät  henkilöitä, jotka muodostivat tilastollisen poikkileikkauksen Suomen väestöstä ikänsä, sukupuolensa, maakuntansa sekä tulo- ja koulutustasonsa puolesta. Olemme tottuneet vastaaviin kuvauksiin tiedotusvälineissä, mutta nyt saimmekin kuunnella rauhallista pohdiskeltua prosenttien ja samaa mieltä/eri mieltä/en osaa sanoa vastausten takana.

Nojatuolissa istuva sai hiiren avulla valita keskusteluaiheen ja ketä kuunneltiin. Kuva: Pekka Tynell / Yle
Nojatuolissa istuva sai hiiren avulla valita keskusteluaiheen ja ketä kuunneltiin. Kuva: Pekka Tynell / Yle

100 ihmisen Suomi pienoiskoossa oli kerätty lehti-ilmoitusten ja Facebookin avulla. Aiheet ovat selvästikin herättäneet monessa halun avata kotinsa taiteilijoille ja kertoa mielipiteensä. Taidehallin yleisönkään ei tarvinnut olla täysin passiivisia kuuntelijoita, sillä yksi katsojista kerrallaan pääsi valitsemaan keskustelun aiheen ja ketä kuunnellaan.

Pääsin istumaan nojatuoliin ja olemaan samalla 101 osallistuja. Aiheesta päättäminen muun näyttely-yleisön puolesta hermostutti sen verran, että en edes muista minkä aiheen ensimmäiseksi valitsin. Sen muistan kuitenkin, että en ottanut eutanasiaa tai maahanmuuttoa. Koin niiden olevan vähän liikaa, sillä en tuntenut kuin ystäväni, jonka kanssa olimme tulleet näyttelyyn. Kuuntelimme keskittyneenä ajatuksia siitä voiko omaan onnellisuuteen vaikuttaa ja mitä mieltä ollaan suurista palkkaeroista.

Mielenkiintoista oli, että vaikka  valitsimme mielipiteitä täysin vastaan ja täysin puolesta, jokaisen pohdinta vaikutti järkevältä ja loogiselta. En välttämättä ollut samaa mieltä, mutta 5 minuuttia riitti avaamaan yhden puhujan elämää ja siihen vaikuttavia asioita, niin hyvin, että tulos oli ymmärrettävä kokonaisuus.

Osallistavaa taidetta onnistuneesti

Osallistaminen, osallistumisen ja aktiivisen kansalaisuuden mahdollistaminen ovat sanoja, jotka löytyvät kaupunkien, maakuntien ja Euroopan Unionin strategioista.  Työskentelen itse koordinaatiohankkeessa jonka nimi on Luova, osallistava Suomi, jossa  Tellervo Kalleisen ja Oliver Kohta-Kalleisen taito saada ihmiset mukaan osallistumaan voisi olla avuksi. 1.11. Taidehallissa järjestetään Opastettuja retkiä mielipideviidakkoon. Taidan mennä sinne ja kuunnella tarkkaan.

Advertisements

Published by

leenab10

senior lecturer in Cultural Management

One thought on “Kerrankin vain kuuntelin”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s