ITE-taide ja luonto vievät mielen uusille poluille

Minulla on kummisetä, joka on koristanut pihansa itse tehdyilla betonisilla karhuilla, joutsenilla ja kotkilla. En pohtinut asiaa sen enempää lapsena, sillä silloin asiat vain ovat. Piirtelin itsekin ja teininä ryhdyin maalaamaan öljyväreillä. Minä etsin opettajan kansalaisopistosta ja lähdin lukion jälkeen opiskelemaan ensin taiteen tekemistä ja sitten taidehistoriaa. Kummisetäni ei opettajia tarvinnut. Hän teki itse oman elämänsä taiteen.

Kummisetäni tuli mieleen kun suunnittelin LuoTa!- luonto- ja taidelähtöisten menetelmien seminaaria Tampereelle Ahlmanin kartanoon. Minun vastuullani oli taidelähtöisen  menetelmän työpajan järjestelyt, johon valitsin ITE-taiteen asiantuntijan, tohtorin ja taidekasvattajan Minna Haverin.  Valintani, ei ainakaan tietoisesti liittynyt lapsuuteni karhut ja joutsenet, vaan halusin mukaan vaihteeksi muuta kuin draamaa ja esittävää taidetta. Yhtenä perusteluna oli myös ajankohtaisuus sillä tänä kesänä ITE-taiteeseen pääsee tutustumaan ja kokemaan Minna Haverin kuratoiman ITE-käsillä näyttelyyn K.H. Rehlundin museossa Kokkolassa.

Hyvinvointia luonnosta ja taiteen tekemisestä

LuoTa! seminaarin aiheina olivat luonto- ja taidelähtöiset menetelmät ja niiden käyttö hyvinvoinnin edistämiseen. Ajankohtainen ja paljon keskustelua herättävä aihe. Blogin alussa olevassa kuvassa Minna Haveri johdattelee Innostu ITE-taiteesta työpajan osallistujat aiheeseen. Taustalla näkyy kuva Veijo Rönkkösen patsaspuistosta, jonka teokset ovat minusta taidetta ja vertailukelpoisia monen tunnustetun taiteilijan töiden kanssa. Rönkkönen saikin tunnustusta elinaikanaan hienosta pitkäjänteisestä työstä. Miksi sitä siis kutsutaan ITE-taiteeksi tai nykykansantaiteeksi? Yksi keskeinen määritelmä on itseoppineisuus. Kummisetäni on myös ITE-taiteilija, koska hänellä ei ole taidekoulutusta, eikä hän pidä ammattitaiteilijoita esikuvinaan. Hän ei myöskään ole tarvinnut opettajan tai harrastuspiirin tukea, mitä minä aina välillä tarvitsen. Toisaalta hänellä on hitsarin ammattitaito ja suuri materiaalintuntemus tehdastyönsä puolesta. Minulle hän edusti meidän omaa Pelle Pelotonta, joka kehitteli Ankkalinnassa mitä kummallisimpia kojeita. Omalle ja vähän toistenkin pihoille rakennettu oma maailma oli kaikkien naapureiden ja ohikulkijoiden nähtävissä

Moni ITE-taiteilija on Veijo Rönkkösen tavoin keskittäneet kaiken energinsa oman kokonaisutaideteoksen tekemiseen. Vaikka ITE-taidetta tehdään omasta luomisen palosta, sitä ei tehdä piiloon muiden katseilta. Veijo Rönkkonenkin kutsui koko maailman kylään ja vastineeksi hän halusi vain nimen vieraskirjaan.

Pitääkö siis meidän jättää kaikki muu touhu ja heittäytyä ITE-taiteilijoiksi?

Edvininpolku 18
Edvin Hevonkosken teoksest löytyvät Vaasasta hänen mukaansa nimety Edvinin polun varrelta.

Minna Haveri ohjasi meitä kokeilemaan olioittamista, joka on yksi tavallisimpia  ITE-taiteen menetelmiä. Esimerkkinä hän käytti Edvin Hevonkosken töitä, joita löytyy Vaasan asevelikylän pururadan varsilta. Siellä voi törmätä ufoon, maahiseen, Tarja Haloseen ja europresidentin tuoliin.

 

Lähdimme ulos mielessämme olioittamisen alkeet:

- Etsi alueelta luontokappale tai muu esine, jonka muutat olioksi.

- Merkitse tai kehystä

- Nimeä

- Käytä luonnonmateriaaleja

Mieti mitä haluat teoksellasi kertoa ja viestiä.

ITE_harjoitus_olio

Ulkoa löysin ensimmäisen olion löytäneet Merja Aallon Työhyvinvointi ja ohjelmapalvelu Lentorepusta sekä Veera Lindholmin Salon kaupungin aikuissosiaalityöstä. He olivat löytäneet “Puun sylin”, joka oli suuren vaahteran keskellä. Merja ja Veera olivat nähneet suojaisan kolon ja kolossa linnunpesän. Kuva ei tekisi oikeutta “Puun sylille”, sillä se syntyi selvästi näiden mielikuvitusrikkaiden naisten keskustelusta.

Molemmille naisille taide on tärkeä osa omaa työtä. Veera kertoi taiteen olevan hyvä lähtökohta erityisesti nuorten kanssa työskennellessä.

Valokuvattavaksi sopi kevään ensimmäinen “Vastasyntynyt” eli rabarberin tuore, vahva taimi. Se oli Tampereen kaupungin Luotsi hankkeen Seija Mäkisen olio, jonka ihailuun mekin yhdyimme.

ITE_harjoitus olio löytynyt
Vastasyntynyt

Olioiden jakaminen

Oliot tallennettiin valokuviin ja niistä virisi monia keskusteluja.
Oliot tallennettiin valokuviin ja niistä virisi monia keskusteluja.

Olioittamisen viimeinen ohje Minnalta oli: Mieti mitä haluat teoksellasi kertoa ja viestiä. Työpaja päätteeksi kokoonnuimme yhteen, eikä tehtävänantoa tarvinnut toistaa. Oman “olion” esittelyt lähtivät spontaanisti käyntiin. Puhelimiin oli tallennettu löydettyjä olioita ja tarinaa riitti. Oli helppo juttella vieraidenkin kanssa, kun oli jotain konkreettista yhteistä katsottavaa. Luonnon herääminen herkisti meidät kaikki ja jaksoimme innostua jokaisesta vihreästä lehdestä ja auringon säteestä.

Olimme todella seminaarin luontoon ja taiteeseen liittyvän teeman äärellä. Luonto on usein taiteen ja erityisesti kansantaiteen ja ITE-taiteen inspiraation lähde. Samalla tulee mieleen, että voiko luontoa ja maisemaa edes kokea ilman taiteilijoiden luomia kuvia siitä. Kesäinen järvimaisema tuo mieleen Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen työt. Viereisellä pellolla kirmaavat ruskeat lehmät toivat mieleen Minna Äkkijyrkän kyytöt.

Onko olioiden luomisella paikkaa sosiaali- ja terveysalalla?

Entä sitten, oliko tästä todellista hyötyä? Voisiko taide- ja luontolähtöisten menetelmien käyttö olla arkea sosiaali- ja terveysalalla? Moni seminaariin osallistujista ovat sosiaali- ja hyvinvointialalla, kuten  Veera Lindholm Salon kaupungin aikuissosiaalityöstä. Veera on sosiaalityöntekijä, joka käyttää taidelähtöisiä menetelmiä erityisesti nuorisotyössä. Olioista puhuessamme  hän pohti, jos kannattaisi useammin lähteä asiakkaiden kanssa luontoon. Ajatuksen tähän hän sai  psykoterapeutti Kirsi Salosen luennosta aamupäivällä. Olioiden etsiminen yhdisti upeasti oman ilmaisun ja luonnon moniaistisen ympäristön.

Suurin osa seminaarin osallistuneista olivat tietenkin luonto- ja taidelähtöisiä menetelmiä jo käyttäviä tai todella kiinnostuneita.  Kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselle luonto ja taide eivät kuulu työönh, mutta kiinnostus on lisääntymään päin. Tähän löytyy todisteitä  Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiantona toteutetussa Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia toimintaohjelman 2010-2014 (Taiku), arviontiraportissa. Raportin mukaan taidelähtöiset menetelmät ovat osoittaneet vaikuttavuutensa ja tietoisuus taiteen ja kulttuurin myönteisistä vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin on lisääntynyt.  Taiteen ja kulttuurin menetelmät ovat jalkautumassa pienin askelin varsinaisen toiminnan piiriin, mutta alueelliset erot ovat vielä suuria. Ratkaisevaksi onnistumisen edellytykseksi on tunnistettu usean ministeriön yhteistyö. Taiku-ohjelman koordinaatioryhmän jäsenistä löytyy edustus Työ- ja elinkeino, Sosiaali- ja terveys-, Opetus-ja kulttuuri- sekä Ympäristöministeriöistä.

Kiinnitin raportissa huomiota Ympäristöministeriön edustajaan, sillä ympäristöministeriö linkittyy biotalouden kautta myös luontolähtöisten menetelmien käyttöön. Kannattaa kurkistaa mitä Biotaloussivuilla kerrotaan luonnon hoitavasta vaikutuksesta eli Green Caresta.

Harjoitusten vaikutus jää itämään ja vie uusille poluille

LuoTa! seminaarissa pääsin kokeilemaan myös Kirsi Salosen vetämää Mielipaikkaharjoitussta, jossa lähdimme lähimetsään etsimään omaa mielipaikkaa. Maisema oli vieras ja tuntui hassulta mennä metsään vieraiden ihmisten kanssa. En uskaltanut ottaa kuvia, sillä tunnelma oli jotenkin harras. Tähänkin tehtävään liittyi oman kokemuksen jakaminen, jota teimme esittelemällä mielipaikkaamme. Ilman tätä osuutta olisin ehkä jo unohtanut miksi valitsin ensin näköalapaikan kalliolta ja siirryin sitten alemmas tuulensuojaan.

Poikkesin hiekkaiselta pyörätieltä kosteaan rantametsikköön. Löysin heräävän luonnon tuoksu ja lapsuudesta tutut rentukat.
Poikkesin hiekkaiselta pyörätieltä kosteaan rantametsikköön. Löysin heräävän luonnon tuoksu ja lapsuudesta tutut rentukat.

Vaikka seminaarissa innostuin enemmän ITE-taiteen tekemisestä, jäi mielipaikkaharjoitus mieleen ja seminaarin jälkeen katsoin tuttuja lenkkipolkuja uusin silmin. Joskus juoksulenkki voikin olla uusien paikkojen löytämistä tai palaamista vanhoille rakkaille paikoille.

Valtavirrasta poikkeavien menetelmien vaikutukset on todennettava tarkkaan ja tässä sain kokea muutoksen omassa arjessani. Löysin uudestaan lapsuuteni Rentukat ja voisin väittää saaneeni yhteyden tärkeään hyvinvoinnin lähteeseen. Onhan tässä vähän ylitulkinnan makua, mutta tätä kautta minun on helpompi ymmärtää erikoistutkija Anna-Maria Isolan seminaariluentoa Osallisuus – yhteyksien ja vapauden voimaa. Uskaltautuminen uudelle polulle voi avata lukkiutunutta mielikuvitusta ja ryhmässä jaetut kokemukset lohduttaa ja vapauttaa.

Lisää seminaarin työpajoista ja osallisuuden teemasta voi lukea toukokuun lopussa Sokran ja Luova osallistava Suomi koordinaatiohankkeiden sivuilta

 

Advertisements

Published by

leenab10

senior lecturer in Cultural Management

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s