Tulevaisuusajatteluun vauhtia Vuosaaresta

Matkasimme kulttuurituotannon ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijoiden kanssa metrolla Vuosaareen tutustumaan tulevaisuuden Suomeen. Aikamatkailu oli tietenkin meidän mielikuvituksen tuotetta, mutta koska Vuosaari on Suomen monikulttuurisin ja sosiaalisesti eriytynein asuinalue, voisimme ehkä nähdä jotain, mikä on arkea tulevaisuudessa muuallakin Suomessa.

Matkan tarkoituksena pohtia miltä Suomi näyttää 10-15 vuoden kuluttua ja kuinka se tulee vaikuttamaan kulttuurituottajien työhön. Matkaoppaiksi saimme toimittaja Reetta Rädyn ja tutkija Miikka Tervosen, jotka työskentelevät Operaatio Vuosaari nimisessä tutkimushankkeessa. Heidän tavoitteena on tutkia:

”Millaista on arki Helsingin Vuosaaressa, yhdellä Suomen sosiaalisesti ja kulttuurisesti monimuotoisimmista asuinalueista? Millaisia toisistaan eroavia todellisuuksia on vaikkapa koululuokissa? Mitä opittavaa vuosaarelaisten kokemuksista, tiedoista ja taidoista voisi olla muualla Suomessa?”

Olisimme voineet kutsua tutkijat luennoimaan ja keskustelemaan kanssamme, mutta nyt tavoittelimme kokemusta, josta syntyisi ehkä odottamattomiakin oivalluksia. Kylmiltään tähän ei heittäydytty, vaan jokainen opiskelija oli ennen Vuosaaripäivää tutustunut tulevaisuuden ennakointiin kehittämistyön menetelmäkurssilla. Opiskelijat olivat mm. lukeneet Elina Hiltusen Matkaopas tulevaisuuteen (2012) ja järjestäneet työpaikallaan keskustelun oman toimialan tai työorganisaation tulevaisuudesta.  Keskustelun lähtökohtana olivat megatrendit ja trendit sekä niiden mahdolliset vaikutukset oman toimialan kehitykseen. Monella työpaikalla kultuurien moninaistuminen eli diversiteetti ja kaupungistuminen tuntuivat vaikuttavan toimintaympäristöön nyt ja tulevaisuudessa.

Kuva Helsingin Sanomien (21.11.2014) jutusta Tälläinen on Helsinki 2024.
Kuva Helsingin Sanomien (21.11.2014) jutusta Tälläinen on Helsinki 2024.

Matka Vuosaareen oli siis kurkistus siihen mitä kaupungin asukasluvun nopea kasvu ja kulttuurien moninaisuus tarkoittaa käytännössä yhdessä paikassa.

Usein tulevaisuuskuvat ovat pilvenpiirtäjien, robottiautojen ja viherkatoilla viihtyvien kaupunkilaisten maailma. Maailman väkiluku tulee nousemaan tämän hetken noin 7.3 miljardista 8.5 miljardiin vuoteen 2030 mennessä. On siis epätodennäköistä, että me kaikki mahdumme ilmastoituihin robottiautoihin ja viherkatoille.

Tule hyvä tulevaisuus, älä tule huono tulevaisuus

Reetta ja Miika veivät meidät Merirastilan ala-asteelle ja Kallahden nuorisotalolle, Emme nähneet yhtään robottiautoa, mutta sitäkin enemmän lapsia ja naisia. Koulun ja nuorisotalon jälkeen suuntasimme tutustumaan Vuotalon kulttuuritoimintaan ja  keskustelemaan Operaatio Vuosaari-tutkimushankkeesta. Reetta ja Miika esittelivät tutkimustaan ja antoivat tärkeitä neuvoja toimintaympäristön tutkimiseen. Erityistä heidän tutkimushankkeessaan on jatkuva näkyvyys ja kuuluvuus mediassa. Tavoitteena on tuoda tutkimustuloksia esiin koko ajan ja ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Monia lehtijuttuja, radio-ohjelmia ja tieteellisiä artikkeleita on jo valmistunut. Lopputulokseksi valmistuu elokuva ei perinteistä tutkimusraportteja.

Tiedon tuottaminen ja välittäminen Vuosaaresta on osoittautunut haasteelliseksi, sillä ennakkoluulot ja oletukset “ongelmalähiöstä” istuvat tiukassa. Miikka sanoikin, että moraali estää ymmärtämästä aluetta sellaisenaan ja kaikilla tuntuu olevan polttava tarve ilmaista miksi Vuosaari on joko hyvä tai paha.

Kuinka siis riisua omat olettamukset ja katsoa maailmaa sellaisena kuin se on?  Tulevaisuuden ennakointi rakentuu nykyhetkeä ja mennyttä koskevasta ymmärryksestä, tiedoista ja tulkinnoista. Meistä ei kaikista voi tulla tutkijoita, mutta tutkiva ote sekä tietoisuus omista olettamuksista ovat tärkeitä.

Ehtiiko kulttuurituottaja ajatella tulevaisuutta?

Kulttuurituottajat Petra Hannus ja Siw Handroos-Kelekay kertoivat Vuotalon arjesta ja tulevaisuuden näkymistä.
Kulttuurituottajat Petra Hannus ja Siw Handroos-Kelekay kertoivat Vuotalon arjesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Koulun ja nuorisotalon lisäksi kuntalaisten kohtaamispaikkana Vuosaaressa toimii kulttuuritalo. Kulttuuritalolla käynti on tietenkin vapaaehtoista, mutta tavoitteena Vuotalon tuottajien mukaan on kaikkien Vuosaarelaisten talo. Kulttuurien moninaisuus alueella tekee tehtävästä vähintäänkin haastavan. Kuinka ihmeessä voi saada ympäri maailmaa tulevat ihmiset kokemaan talon tutuksi? Tehtävään on tartuttu tarmokkaasti ja tämän värikkään kulttuuritalon sisään mahtuu todella moninaista ohjelmaa. Kuvassa oleva tila on varattu yhteistyöprojekteille, joita niitäkin tuntui löytyvän paljon.

Helsingin kaupungin kulttuurituottajat totuttelevat tällä hetkellä Helsingin mallin mukaiseen aikaan, jolloin kulttuuri pyritään entistä enemmän viemään kaikkien helsinkiläisten arjen ulottuville. Monessa muussakin kaupungissa kulttuurin rooli nähdään yhteisöjä vahvistavana ja siltojen rakentajina erilaisuuden korostamisen sijaan. Kannattaakin lukaista oman kaupungin strategiaa tai maakuntaohjelmaa ja pohtia kulttuurin roolia terveydenhuollon, hyvinvoinnin, teknologian, koulun ja kiertotalouden keskellä.

Jos kunnan kulttuurituottajan tehtävänä tukea ja kehittää moniäänistä ja keskustelevaa paikalliskulttuuria, hän on samalla estämässä eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen voi antaa merkitystä työhön, jos tämän ison kuvan jaksaa ja pystyy hahmottamaan.

Meidän ryhmällä oli tulevaisuussilmälasit päässä ja tuottajille esitettiinkin kiperiä kysymyksiä tulevaisuuden Vuotalosta. Molemmat olivat sitä mieltä, että tulevaisuudesta pitäisi keskustella useammin. Arki on kiireistä ja monen tuotannon lomassa tulevaisuuden pohtiminen ei oikein onnistu. Keskustelu tulevaisuudesta jääkin helposti pyörimään arjen ongelmiin, kuten yhteistyöhön teknisen henkilökunnan kanssa tai viivästyneeseen remonttiin.

Matkan jälkeen kysytään MITÄ JOS?

Vuosaaren päivä tuli ja meni, mutta kuinka se vaikutti jokaisen matkailijan tulevaisuusajatteluun? Päivän aikana koimme arkisia asioita. Juttelimme lasten ja opettajien kanssa, tapasimme maahanmuuttajanaisia nuorisotalolla, kuulimme tutkimushankkeesta ja juttelimme tuottajakollegoiden kanssa.

Vaikutukset omaan tulevaisuusajatteluun kootaan oppimistehtävään, joka tällä kertaa on matkakertomus. Kirjoitus ei ole tarkka kuvaus päivän kohteista, vaan asioita, jotka tuntuvat merkityksellisiltä oman työkentän kannalta. Kirjoittamisen käynnistämiseksi voi kysellä löytyikö yhtymäkohtia trenditehtävään tai oman organisaation strategioihin? Entä jos toimintaympäristössäni tapahtuu samankaltaisia muutoksia tulevina vuosina? Minkälainen tulevaisuus silloin olisi mahdollinen, todennäköinen tai toivottava? Tulevaisuuden ennakointiin kuuluu myös tulevaisuuden tekeminen, mieti siis miten voisit olla tekemässä tasa-arvoista, hyvinvoivaa ja oikeudenmukaista yhteikuntaa?

Merirastilan koulussa on jokaisen luokan ovessa tiedote mistä näkyy mitä kieliä luokassa osataan.
Merirastilan koulussa on jokaisen luokan ovessa tiedote mistä näkyy mitä kieliä luokassa osataan.

Minulle jäi erityisesti mieleen Merirastilan koulun luokkien ovessa olevat tiedotteet oppilaiden kielitaidosta. Kuten Reetta Räty sanoi Merirastilan koulussa ei ole “vieraskielisiä” lapsia, vaan erilaiset kielet nähdään rikkautena. Jos moninaista kielitaitoa osataan arvostaa ja käyttää, meidän ei tarvitse kiistellä kaksikielisyydestä, vaan voimme tulevaisuudessa olla monikielinen Suomi.

Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan opiskelijoiden matkakertomuksia.

Ennakointitietoa:  Kansallinen ennakointiverkosto, Tulevaisuuden kuntakuvatEnnakointikamari

 

 

 

 

Advertisements

Published by

leenab10

senior lecturer in Cultural Management

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s