Mitä yhteistä on avantouinnilla ja päiväkirjan kirjoittamisella?

Uusi uljas vuosi on hyvä aloittaa suunnittelemalla tulevaa. Tänä vuonna valitsin oman päiväkirjani avaukseksi kuvan uintipaikastani. Taustalla olevat ihmiset ovat lähdössä retkiluistelemaan ja minä käyn pulahtamassa avannossa. Kasvihuoneen näköinen rakennelma laiturilla on tuulensuoja uimareille. Kuva on otettu pukuhuoneen vierestä.

Innostuin avantouinnista yli kymmenen vuotta sitten ja muutamia taukoja lukuunottamatta olen pulahdellut säännöllisesti kerran viikossa. Vuonna 2006 aloitin päiväkirjan kirjoittamisen, mutta sen pitämisessä en ole pitänyt taukoja. Tavallisesti harrastukset tulevat ja menevät, mutta näissä kahdessa ote on säilynyt, miksi? Sekä avantouinnin, että päiväkirjan kirjoittamisen jälkeen olo on kirkastunut ja rauhoittunut. Kumpaankaan ei mene paljon aikaa. Itse uintii menee noin 30 sekunttia, mutta viehän rantaan meno ja vaatteiden vaihto oman aikansa. Päiväkirjan kirjoittamisen, varsinkin omaan työhön liittyvän reflektoivan kirjoittamisen olen rajannut 7 minuuttiin kerta, minkä uskoisin olevan pitkäjänteisyyden salaisuus.

Olen kirjoittanut itsensä johtamisesta ja päiväkirjan kirjoittamisesta ennenkin, mutta aihe tuntuu ajankohtaiselta taas kun olen ohjeistanut uutta ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijaryhmää kirjoittamaan koko vuoden kestävää oppimispäiväkirjaa. Suurin osa uuden vuoden lupauksista liittyy terveyteen, erityisesti fyysiseen terveyteen. Mitä jos lupaisikin pysähtyä ja pohtia maailman menoa pari kertaa viikossa seitsemän minuutin verran?

2 x 7 minuutin oppimispäiväkirja: kirjoittamishaaste vuodelle 2015!

Kunnon kohotukseen suositellaan esimerkiksi 25 minuuttia melko kuormittavaa liikuntaa kolme kertaa viikossa. Tässä selviää kirjoittamalla kaksi kertaa viikossa 7 minuutin ajan, Tärkeintä on pitkäjänteisyys ja säännöllisyys. Tavoite vaikuttaa yksinkertaiselta, eikä siihen mene kuin 52 x 14 minuuttia eli noin 12 tuntia vuodessa.

Viime vuoden oppimispäiväkirjoista jäi mieleeni monen oivallus lopussa siitä kuinka mielenkiintoista oli lukea mitä ajatteli tulevista opinnoista vuoden alussa ja kuinka vaikeiltakin tuntuvista asioista pääsi eteenpäin.  Oivalluksen hetket uhohtuvat helposti, jos niitä ei kirjaa ylös. Muutamat pohtivat kirjoittamisen jatkamista myös opintojen jälkeen.

“Ehkä tällaista päivyriä olisi hyvä pitää esim. töissä, jotta pystyisi tarkastelemaan objektiivisemmin omaa suhdetta työhön pitkällä aikavälillä. Onhan sielläkin vuoristoradan piirteitä havaittavissa silloin tällöin, ja päiväkirjan avulla syyt ja seuraukset olisi ehkä helpompi tunnistaa.” (2014)

Aikuisopiskelijan syksy ja mitä siitä opin

Nyt on aika pistää pakettiin syksy 2014.  Pohdin elokuussa kuinka energiaa riittäisi vielä marraskuun pimeinä viikkoina. Kokemukseni mukaan aikuisopiskelijat saavat energiaa työn ohessa tehdyistä opinnoista ja päätin kokeilla toimisiko se myös omalla kohdallani. Tähän tuli oivallinen mahdollisuus, sillä olin heinäkuun helteillä ilmoittautunut Tuleviasuudentutkimuksen approbatur-opintoihin. Tulevaisuudentutkimus tuntui juuri oikealta valinnalta, sillä aihe on tuttu Tuottaja 2020 -hankkeen kautta ja nyt tavoitteenani oli perehtyä siihen systemaattisesti.

Elokuussa paljastin blogissani kuitenkin vain, että haluan kokea aikuisopiskelijan roolin ja ymmärtää sitä kautta mitkä asiat vaikuttavat opiskeluun. Halusin siis laittaa itseni siihen tilanteeseen, jossa ohjaamani ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijat ovat.

Mitä kokemuksesta jäi päällimäiseksi?

  • Ymmärsin myös, että laajojen oppimistehtävien tekeminen työn ohessa onnistuu, kun se tehdään ryhmässä. Muita ei voi jättää pulaan.
  • Koin onnistumisen iloa, kun selvisin marras-joulukuun täysin virtuaalisesta kurssista. Ymmärsin myös, että tämä tapahtui hyvin suunniteltujen tehtävien ansioista. Jokaiselle viikolle oli paketoitu tehtävä, joka oli mahdollista tehdä yhden viikonlopun aikana.
  • Opin, että tulevaisuudentutkimuksen tehtävänä on pelastaa maailma ja minusta se on hyvä syy jatkaa opintoja.


yamk_kuvaEntä se energia?
Koin opiskelu avaavan uusia näkökulmia omaan työhöni ja sen ansiosta innostuin omista tutuista töistä uudella lailla.  Aikataulussa pysyminen vahvisti tuota kuuluisaa minäpystyvyyttä, jota näin joulun kynnyksellä en lähde sen kummemin avaamaan.

Tämän kuvan onnelliset kulttuurituotannon ylemmän AMK-tutkinnon valmistuneet opiskelijat 12.12.2014. Heidän tahtinsa oli moninkertainen omiin opintoihini verrattuna. Iloiset ilmeet kertovat helpotuksesta ja ylpeydestä. Ollaan maalissa!

 

 

 

 

 

 

Seitsemän minuutin blogi

Tämä on seitsemän minuutin blogi. Sovellan kulttuurituotannon ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijoille antamaani tehtävää oppimispäiväkirjan tekemisestä. Heidän opintoihin kuuluu kirjoittaa oppimispäiväkirjaa, jonka avulla reflektoidaan omaa oppimistaan.

7 x 2

7 x 2 on keksimäni menetelmä joka tarkoittaa, että kirjoitetaan kaksi kertaa viikossa seitsemän minuutin ajan, ei vähempää eikä enempää. Kukaan ei voi nimittäin sanoa, että ei olisi 14 minuuttia aikaa viikossa kirjoitamiselle.

Oli mielenkiintoista huomata kuinka innokkaasti kirjoittamiseen heittäydyttiin. Jollekin aika loppui kesken eli nälkä kirjoittamiselle säilyi seuraavaa kertaa varten. Joku lopetti ennen kellon pärähdystä ja siitä huomasimme kuinka paljon seitsemässä minuutissa itse asiassa ehtii kirjoittaa.

Testaa sinäkin kirjoittaa 7 minuuttia. Vauhtiin pääsee vaikka näillä meidän lämmittelykysymyksillä:

  1. Mitä mietit juuri nyt?
  2. Mitä tästä päivästä jäi mieleen tärkeitä asioita?
  3. Mitä tavoitteita sinulla on tuleville parille päivälle?

Tämän tekstin kirjoittamiseen meni 7 minuuttia ja ehdin vielä lukeakin tekstin läpi ja korjata muutaman kirjoitusvirheen.

Tule hyvä vuosi, älä tule paha vuosi

IMG_1407Vuosi vaihtui mukavasti ja näin viikolla kaksi tulevaisuus näyttää valoisalta. Päivä on pidentynyt vartin ja kohta on aika kun aamun sarastuksen näkeen matkalla töihin bussin ikkunasta. Tästä tulee hyvä vuosi.

Uusi vuosiluku antaa maagisesti mahdollisuuden jättää vanhan ja aloittaa alusta. Uuden aloittaminen on aina jännittävää ja hienoa, mutta koska aivan alusta en kuitenkaan enää voi aloittaa olisi hyvä pohtia ensin oliko  mennyt vuosi onnistunut? Olen jo useamman vuoden ajan kirjoittanut toiveet/tavoitteet tulevalle vuodelle päiväkirjaan ja kun katselen työhön liittyviä tavoitteita, voin todeta, että moni niistä on hyvää kierrätystavaraa. Lupasin mm. että

  • Teen jokaiselle viikolle tehtävälistan, jossa on selkeästi tärkeimmät tehtävät. – voi olla ajatuskartta. (varaan 10 min maanantaisin ja perjantaisin)

Tässä pääsin niin pitkälle, että minulla on to do lista Dropboxissa, johon päivitän tärkeimmät tehtävät päivä ja viikko tasolla. Olen vaihtelevalla menestyksella onnistunut myös aloittamaan työpäivän päivän tärkeimmällä tehtävällä. Toimii käytettäessä. Jatkan ponnisteluja, sillä kun onnistun, työpäivissäni on hyvä rytmi ja koen tekeväni oikeita asioita

  • Kirjoitan blogia säännöllisesti ja työstän omaa portfoliotani

Tästä selvisin rimaa hipoen. Olen kirjoittanut blogin keskimäärin kerran kuukaudessa, poikkeuksena marraskuu, ei vain onnistunut. Portfolio-osan työstämistä on tapahtunut muutaman kerran.  Nyt pohdin erityisesti bloggaamisen kohtaloa. Mitä bloggaaminen antoi minulle? Ensimmäiseksi mieleen tulee blogialustan käyttö opetuksessa. Perustin blogialustan kulttuurituottajien täydennyskoulutukseen ja sain osallistujat kokeilemaan ryhmätöiden esittelyä blogimuodossa. Olin myös mukana opettamassa blogikirjoittamista. Tämän suoran käytännön hyödyn lisäksi blogin kirjoittamnen on ollut harjoittelua, jossa tavoitteena on oman työn pohtiminen selkeästi omalla äänellä. Oma blogi on antanut aihetta myös mielenkiintoisille keskusteluille bloggaamisen merkityksestä erilaisille organisaatioille. Voisiko esimerkiksi kulttuurituottajan blogata omasta arjestaan?

Entä bloggaamisen huonot puolet? Kirjoittaminen vaatii aikaa ja kun sitä ei tunnu löytyvän, iskee ahdistus. Tätä voisi verrata juoksemiseen pienessä tihkusateessa. Alkuun pääseminen on vaikeinta, mutta koskaan en ole katunut lenkille lähtöä. Loppupäätelmä onkin, että jatkan.

Vuoden 2014 kevään blogikirjoittamisessa keskityn kertomaan välähdyksiä omasta työarjestani. Liitän blogin tiiviisti työhöni ja kirjoitan kaksi kertaa kuukaudessa. Enempää en lupaa, mutta tähän palaan kesäkuussa.

Mitä tavoitteita sinä kirjoitit tälle vuodelle?

Menneisyyden vanki vai tulevaisuuden toivo?

Olin viime viikolla Lahdessa pitämässä portfoliokoulutusta Luova polku hankkeessa. Tavoitteena oli  määritellä omaa ammatillista osaamista ja tehdä se nettisivun muodossa näkyväksi ensin itselle ja sitten kollegoille.

Portfolio tai ansiokansio on tuttu erityisesti luovan alan tekijöille, jotka ovat jo opiskeluaikanaan keränneet kansioihin parhaimmat työnsä. Valokuvaajat esittelevät valokuvia, kuvataiteilijat kuvia, arkkitehdit suunnitelmia, tanssijat tanssivideoita jne. Homma tulee monimutkaiseksi kun kyse on kuvataiteilijasta, joka oman taiteellisen työn ohella koordinoi projektia ja tekee nettisivuja.

Mihin ammattiosaamisen määrittely perustuu ja kuka sen tekee?

Continue reading Menneisyyden vanki vai tulevaisuuden toivo?