Tulevaisuusajatteluun vauhtia Vuosaaresta

Matkasimme kulttuurituotannon ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijoiden kanssa metrolla Vuosaareen tutustumaan tulevaisuuden Suomeen. Aikamatkailu oli tietenkin meidän mielikuvituksen tuotetta, mutta koska Vuosaari on Suomen monikulttuurisin ja sosiaalisesti eriytynein asuinalue, voisimme ehkä nähdä jotain, mikä on arkea tulevaisuudessa muuallakin Suomessa.

Matkan tarkoituksena pohtia miltä Suomi näyttää 10-15 vuoden kuluttua ja kuinka se tulee vaikuttamaan kulttuurituottajien työhön. Matkaoppaiksi saimme toimittaja Reetta Rädyn ja tutkija Miikka Tervosen, jotka työskentelevät Operaatio Vuosaari nimisessä tutkimushankkeessa. Heidän tavoitteena on tutkia:

”Millaista on arki Helsingin Vuosaaressa, yhdellä Suomen sosiaalisesti ja kulttuurisesti monimuotoisimmista asuinalueista? Millaisia toisistaan eroavia todellisuuksia on vaikkapa koululuokissa? Mitä opittavaa vuosaarelaisten kokemuksista, tiedoista ja taidoista voisi olla muualla Suomessa?”

Olisimme voineet kutsua tutkijat luennoimaan ja keskustelemaan kanssamme, mutta nyt tavoittelimme kokemusta, josta syntyisi ehkä odottamattomiakin oivalluksia. Kylmiltään tähän ei heittäydytty, vaan jokainen opiskelija oli ennen Vuosaaripäivää tutustunut tulevaisuuden ennakointiin kehittämistyön menetelmäkurssilla. Opiskelijat olivat mm. lukeneet Elina Hiltusen Matkaopas tulevaisuuteen (2012) ja järjestäneet työpaikallaan keskustelun oman toimialan tai työorganisaation tulevaisuudesta.  Keskustelun lähtökohtana olivat megatrendit ja trendit sekä niiden mahdolliset vaikutukset oman toimialan kehitykseen. Monella työpaikalla kultuurien moninaistuminen eli diversiteetti ja kaupungistuminen tuntuivat vaikuttavan toimintaympäristöön nyt ja tulevaisuudessa.

Kuva Helsingin Sanomien (21.11.2014) jutusta Tälläinen on Helsinki 2024.
Kuva Helsingin Sanomien (21.11.2014) jutusta Tälläinen on Helsinki 2024.

Matka Vuosaareen oli siis kurkistus siihen mitä kaupungin asukasluvun nopea kasvu ja kulttuurien moninaisuus tarkoittaa käytännössä yhdessä paikassa.

Usein tulevaisuuskuvat ovat pilvenpiirtäjien, robottiautojen ja viherkatoilla viihtyvien kaupunkilaisten maailma. Maailman väkiluku tulee nousemaan tämän hetken noin 7.3 miljardista 8.5 miljardiin vuoteen 2030 mennessä. On siis epätodennäköistä, että me kaikki mahdumme ilmastoituihin robottiautoihin ja viherkatoille.

Tule hyvä tulevaisuus, älä tule huono tulevaisuus

Reetta ja Miika veivät meidät Merirastilan ala-asteelle ja Kallahden nuorisotalolle, Emme nähneet yhtään robottiautoa, mutta sitäkin enemmän lapsia ja naisia. Koulun ja nuorisotalon jälkeen suuntasimme tutustumaan Vuotalon kulttuuritoimintaan ja  keskustelemaan Operaatio Vuosaari-tutkimushankkeesta. Reetta ja Miika esittelivät tutkimustaan ja antoivat tärkeitä neuvoja toimintaympäristön tutkimiseen. Erityistä heidän tutkimushankkeessaan on jatkuva näkyvyys ja kuuluvuus mediassa. Tavoitteena on tuoda tutkimustuloksia esiin koko ajan ja ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Monia lehtijuttuja, radio-ohjelmia ja tieteellisiä artikkeleita on jo valmistunut. Lopputulokseksi valmistuu elokuva ei perinteistä tutkimusraportteja.

Tiedon tuottaminen ja välittäminen Vuosaaresta on osoittautunut haasteelliseksi, sillä ennakkoluulot ja oletukset “ongelmalähiöstä” istuvat tiukassa. Miikka sanoikin, että moraali estää ymmärtämästä aluetta sellaisenaan ja kaikilla tuntuu olevan polttava tarve ilmaista miksi Vuosaari on joko hyvä tai paha.

Kuinka siis riisua omat olettamukset ja katsoa maailmaa sellaisena kuin se on?  Tulevaisuuden ennakointi rakentuu nykyhetkeä ja mennyttä koskevasta ymmärryksestä, tiedoista ja tulkinnoista. Meistä ei kaikista voi tulla tutkijoita, mutta tutkiva ote sekä tietoisuus omista olettamuksista ovat tärkeitä.

Ehtiiko kulttuurituottaja ajatella tulevaisuutta?

Kulttuurituottajat Petra Hannus ja Siw Handroos-Kelekay kertoivat Vuotalon arjesta ja tulevaisuuden näkymistä.
Kulttuurituottajat Petra Hannus ja Siw Handroos-Kelekay kertoivat Vuotalon arjesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Koulun ja nuorisotalon lisäksi kuntalaisten kohtaamispaikkana Vuosaaressa toimii kulttuuritalo. Kulttuuritalolla käynti on tietenkin vapaaehtoista, mutta tavoitteena Vuotalon tuottajien mukaan on kaikkien Vuosaarelaisten talo. Kulttuurien moninaisuus alueella tekee tehtävästä vähintäänkin haastavan. Kuinka ihmeessä voi saada ympäri maailmaa tulevat ihmiset kokemaan talon tutuksi? Tehtävään on tartuttu tarmokkaasti ja tämän värikkään kulttuuritalon sisään mahtuu todella moninaista ohjelmaa. Kuvassa oleva tila on varattu yhteistyöprojekteille, joita niitäkin tuntui löytyvän paljon.

Helsingin kaupungin kulttuurituottajat totuttelevat tällä hetkellä Helsingin mallin mukaiseen aikaan, jolloin kulttuuri pyritään entistä enemmän viemään kaikkien helsinkiläisten arjen ulottuville. Monessa muussakin kaupungissa kulttuurin rooli nähdään yhteisöjä vahvistavana ja siltojen rakentajina erilaisuuden korostamisen sijaan. Kannattaakin lukaista oman kaupungin strategiaa tai maakuntaohjelmaa ja pohtia kulttuurin roolia terveydenhuollon, hyvinvoinnin, teknologian, koulun ja kiertotalouden keskellä.

Jos kunnan kulttuurituottajan tehtävänä tukea ja kehittää moniäänistä ja keskustelevaa paikalliskulttuuria, hän on samalla estämässä eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen voi antaa merkitystä työhön, jos tämän ison kuvan jaksaa ja pystyy hahmottamaan.

Meidän ryhmällä oli tulevaisuussilmälasit päässä ja tuottajille esitettiinkin kiperiä kysymyksiä tulevaisuuden Vuotalosta. Molemmat olivat sitä mieltä, että tulevaisuudesta pitäisi keskustella useammin. Arki on kiireistä ja monen tuotannon lomassa tulevaisuuden pohtiminen ei oikein onnistu. Keskustelu tulevaisuudesta jääkin helposti pyörimään arjen ongelmiin, kuten yhteistyöhön teknisen henkilökunnan kanssa tai viivästyneeseen remonttiin.

Matkan jälkeen kysytään MITÄ JOS?

Vuosaaren päivä tuli ja meni, mutta kuinka se vaikutti jokaisen matkailijan tulevaisuusajatteluun? Päivän aikana koimme arkisia asioita. Juttelimme lasten ja opettajien kanssa, tapasimme maahanmuuttajanaisia nuorisotalolla, kuulimme tutkimushankkeesta ja juttelimme tuottajakollegoiden kanssa.

Vaikutukset omaan tulevaisuusajatteluun kootaan oppimistehtävään, joka tällä kertaa on matkakertomus. Kirjoitus ei ole tarkka kuvaus päivän kohteista, vaan asioita, jotka tuntuvat merkityksellisiltä oman työkentän kannalta. Kirjoittamisen käynnistämiseksi voi kysellä löytyikö yhtymäkohtia trenditehtävään tai oman organisaation strategioihin? Entä jos toimintaympäristössäni tapahtuu samankaltaisia muutoksia tulevina vuosina? Minkälainen tulevaisuus silloin olisi mahdollinen, todennäköinen tai toivottava? Tulevaisuuden ennakointiin kuuluu myös tulevaisuuden tekeminen, mieti siis miten voisit olla tekemässä tasa-arvoista, hyvinvoivaa ja oikeudenmukaista yhteikuntaa?

Merirastilan koulussa on jokaisen luokan ovessa tiedote mistä näkyy mitä kieliä luokassa osataan.
Merirastilan koulussa on jokaisen luokan ovessa tiedote mistä näkyy mitä kieliä luokassa osataan.

Minulle jäi erityisesti mieleen Merirastilan koulun luokkien ovessa olevat tiedotteet oppilaiden kielitaidosta. Kuten Reetta Räty sanoi Merirastilan koulussa ei ole “vieraskielisiä” lapsia, vaan erilaiset kielet nähdään rikkautena. Jos moninaista kielitaitoa osataan arvostaa ja käyttää, meidän ei tarvitse kiistellä kaksikielisyydestä, vaan voimme tulevaisuudessa olla monikielinen Suomi.

Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan opiskelijoiden matkakertomuksia.

Ennakointitietoa:  Kansallinen ennakointiverkosto, Tulevaisuuden kuntakuvatEnnakointikamari

 

 

 

 

Tutkinnolla ei ole väliä, osaamisella on

Otsikko on varastettu Sitran julkaisusta Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista. Työni ammattikorkeakoulun lehtorina ei estä minua ajattelemasta samaa osaamisen tärkeydestä, sillä myös korkekouluopetuksen tavoitteena on osaaminen. Opetussuunnitelmiakaan ei enää tehdä sen mukaan mitä opetetaan, vaan sen mitä opiskelijoiden pitäisi osata opintojen jälkeen.

Minäkin rakastan oppimista ja toivon, että pystyn työlläni vaikuttamaan siihen, että mahdollisimman moni tuntee samoin. Toivon myös, että voin valmentaa opiskelijoita ottamaan vastuun omasta oppimisestaan. Kukaan ei voi oppia toisen puolesta ja siksi kyky arvioida ja kehittää asiantuntijuutta monipuolisesti ja tavoitteellisesti on tärkeä taito. Kun siihen saa koulutuksessa ohjausta ja ryhmän tukea, saa myös taidot elinikäiseen oppimiseen.

Esittelen tässä kulttuurituotannon ylempään AMK-koulutukseen kuuluvaa portfoliotyöskentelyä, joka on yksi tapa ottaa ohjat omiin käsiin ja lähteä itse tavoitteellisesti kehittämään osaamistaan. Blogin lopussa on esimerkkejä tehdyistä portfolioita.

Sähköiset työkalut portfoliotyön tukena 

Portfolion tekoon löytyy paljon ohjeita ja erilaisia sähköisiä oppimisympäristöjä. Esimerkiksi Helsingin opetusvirasto on pitkään kehittänyt portfolioiden käyttöä toisen asteen osaamispohjaisten opetussuunnitelmien käyttöönoton tueksi. Korkeakouluista esimerkiksi Jyväskylä yliopistolla on oma e-portfolioympäristö tukemassa työskentelyä. Tässä esitellyt portfoliot on tehty WordPress-blogialustalle tai WIX:llä. Keskeisenä kriteerinä välineen valinnassa oli mahdollisuus linkittää ja liittää työnäytteitä. Muita mahdollissia välineitä olisi Weebly tai Portfoliobox. Linkedin on tietenkin tärkeä ammatillisen verkostoitumisen paikka ja sen päivittäminen portfoliotyöskentelyn aikana on hyvä tehdä.

Portfolion tekoprosessi vie epämukavuusalueelle

Olen ohjannut portfolioiden tekoa pitkään ja tiedän, että omasta osaamisesta puhuminen tuntuu monesta aluksi vaikealta. Suurin haaste portfolion tekemisessä on valita työnäytteitä, joitka toimivat esimerkkeinä omasta osaamisesta.  Erityisen haasteellista on tuoda esille osaamista, josta ei löydy “virallista todistusta”.  Portfoliotyön tärkeää antia on oman osaamisen sanallistaminen ja sitä on hyvä harjoitella kertomalla missä tilanteessa työnäyte  on tehty, kenen kanssa ja mikä oli tekijän oma rooli tuloksen saavuttamisessa.

Jokaisesta portfoliosta pitäisi löytyä myös katse tulevaan. On hyvä uskaltaa kertoa kuinka nykyistä osaamista voisi itse ajatella soveltamansa ja kehittävänsä tulevaisuudessa.

Vertaistuki on kullan arvoinen portfoliotyön tuki. Kulttuutituotannon ylemmässä AMK-koulutuksessa ehtii tutustua oman ryhmän kollegoihin ja silloin toisten palaute ja vinkit ovat innostavia ja rakentavia. Kollega näkee osaamista, joka itselle voi olla niin itsestään selvää, että sen näkyväksi tekemisen tarpeellisuutta on vaikea ymmärtää. Tavoitteena on saada esiin jokaisen ainutlaatuinen osaaminen, jolloin palaute “Portfoliosi on aivan sinun näköinen” kertoo onnistuneesta työstä.

Tässä neljän ainutlaatuisen kulttuurituotannon (ylempi AMK 2015) osaajaan portfoliota.  Esimerkit on valittu niiden opiskelijoiden töistä, joiden portfoliot ovat julkisina netissä.  Portfoliot muodostavat monipuolisen kokonaisuuden sisällön, tyylinsä, sekä teknisten ratkaisujen puolesta.

Eveliina Mäkelä, Taidekeskus Salmelan festivaalisihteeri. Kulttuuri-, ruoka- ja maatalousosaaja. Tekninen toteutus WIX.
Eveliina Mäkelä, Taidekeskus Salmelan festivaalisihteeri. Kulttuuri-, ruoka- ja maatalousosaaja. Tekninen toteutus WIX.
Lasse Pekkarinen, Vantaan kaupungin pedagoginen kirjastonhoitaja. Tapahtumia ja koulutusta nuorille ja aikuisille.
Lasse Pekkarinen, Vantaan kaupungin pedagoginen kirjastonhoitaja. Tapahtumia ja koulutusta nuorille ja aikuisille. Tekninen toteutus WordPress.
Tuula Salo, kulttuuriyrittäjä Raseporista. Tekninen toteutus WIX.
Tuula Salo, kulttuuriyrittäjä Raseporista. Tapahtumantuottaja ja mobiiliteknologian osaaja. Tekninen toteutus WIX
Jyri Träskelin, Turun kaupungin nuorisopalveluiden tuottaja ja nuorisotyöntekijä. Tekninen toteutus WordPress.
Jyri Träskelin, Turun kaupungin nuorisopalveluiden tuottaja ja nuorisotyöntekijä. Tekninen toteutus WordPress.

 

 

 

 

Mitä yhteistä on avantouinnilla ja päiväkirjan kirjoittamisella?

Uusi uljas vuosi on hyvä aloittaa suunnittelemalla tulevaa. Tänä vuonna valitsin oman päiväkirjani avaukseksi kuvan uintipaikastani. Taustalla olevat ihmiset ovat lähdössä retkiluistelemaan ja minä käyn pulahtamassa avannossa. Kasvihuoneen näköinen rakennelma laiturilla on tuulensuoja uimareille. Kuva on otettu pukuhuoneen vierestä.

Innostuin avantouinnista yli kymmenen vuotta sitten ja muutamia taukoja lukuunottamatta olen pulahdellut säännöllisesti kerran viikossa. Vuonna 2006 aloitin päiväkirjan kirjoittamisen, mutta sen pitämisessä en ole pitänyt taukoja. Tavallisesti harrastukset tulevat ja menevät, mutta näissä kahdessa ote on säilynyt, miksi? Sekä avantouinnin, että päiväkirjan kirjoittamisen jälkeen olo on kirkastunut ja rauhoittunut. Kumpaankaan ei mene paljon aikaa. Itse uintii menee noin 30 sekunttia, mutta viehän rantaan meno ja vaatteiden vaihto oman aikansa. Päiväkirjan kirjoittamisen, varsinkin omaan työhön liittyvän reflektoivan kirjoittamisen olen rajannut 7 minuuttiin kerta, minkä uskoisin olevan pitkäjänteisyyden salaisuus.

Olen kirjoittanut itsensä johtamisesta ja päiväkirjan kirjoittamisesta ennenkin, mutta aihe tuntuu ajankohtaiselta taas kun olen ohjeistanut uutta ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijaryhmää kirjoittamaan koko vuoden kestävää oppimispäiväkirjaa. Suurin osa uuden vuoden lupauksista liittyy terveyteen, erityisesti fyysiseen terveyteen. Mitä jos lupaisikin pysähtyä ja pohtia maailman menoa pari kertaa viikossa seitsemän minuutin verran?

2 x 7 minuutin oppimispäiväkirja: kirjoittamishaaste vuodelle 2015!

Kunnon kohotukseen suositellaan esimerkiksi 25 minuuttia melko kuormittavaa liikuntaa kolme kertaa viikossa. Tässä selviää kirjoittamalla kaksi kertaa viikossa 7 minuutin ajan, Tärkeintä on pitkäjänteisyys ja säännöllisyys. Tavoite vaikuttaa yksinkertaiselta, eikä siihen mene kuin 52 x 14 minuuttia eli noin 12 tuntia vuodessa.

Viime vuoden oppimispäiväkirjoista jäi mieleeni monen oivallus lopussa siitä kuinka mielenkiintoista oli lukea mitä ajatteli tulevista opinnoista vuoden alussa ja kuinka vaikeiltakin tuntuvista asioista pääsi eteenpäin.  Oivalluksen hetket uhohtuvat helposti, jos niitä ei kirjaa ylös. Muutamat pohtivat kirjoittamisen jatkamista myös opintojen jälkeen.

“Ehkä tällaista päivyriä olisi hyvä pitää esim. töissä, jotta pystyisi tarkastelemaan objektiivisemmin omaa suhdetta työhön pitkällä aikavälillä. Onhan sielläkin vuoristoradan piirteitä havaittavissa silloin tällöin, ja päiväkirjan avulla syyt ja seuraukset olisi ehkä helpompi tunnistaa.” (2014)

Mikä ihmeen moninaisuusosaaminen?

Meitä on moneksi ja se on tietenkin upeaa, kaunista ja rikasta. Tämän faktan kanssa emme kuitenkaan ole oppineet elämään, vaan katkomme toistemme kauloja erilaisten mielipiteiden, elämäntapojen ja arvojen takia. En kirjoita tätä kuitenkaan pohtiakseni yleistä maailman rauhaa tai kansainvälisen “intercultural dialog” merkitystä, vaan kyseessä on minulle ajankohtainen kehittämishanke, jossa tavoitteena on oppia hyödyntämään meidän moninaisuutta.

Monimuotoisuus

Hankkeen nimi on YAMK-koulutus vahvaksi TKI vaikuttajaksi ja siihen osallistuu 12 ammattikorkakoulua Suomesta. Tavoitteenamme on uudistaa ylempiä AMK-koulutuksia tuomalla moninaisuuden näkökulma osaksi kehittämistoimintaa. Tarkoituksena on saada työelämä ja koulutukset yhdessä oppimaan kuinka hyödynnämme yhteisöjensä moninaista osaamista.

Oma työni keskittyy työpakettiin 3, jonka nimi on Moninaisuusosaaminen tulevaisuuden työyhteisöjen kehittämisen työkaluksi. Hanke etenee ripeästi  ja tuloksia pitää esitellä jo vuoden 2015 lopussa. Onneksi meillä on aiheeseen perehtyneitä asiantuntijoita, kuten esimerkiksi meidän työpaketin vetäjä Liisa Timonen, joka on tehnyt väitöskirjan aiheenaan Kansainvälisty tai väisty.

Kulttuurituottajien moninaisuusosaaminen

Minun työlistallani on moninaisuusosaamisen opiskelun sisällyttäminen kulttuurituotannon ylemmän AMK:n opintosuunnitelmaan ja aikatauluihin. Tänään suunnittelen meidän johtamisen opettajan, Raija Grahnin kanssa Moninaisuuden johtamis-teemaista seminaaria helmikuulle 2015. Tässä mukana on erityisesti monialaisuus, sillä osallistujia tulee näillä näkymin ainakin musiikin ja viestinnän koulutuksista.

Kulttuurituottajat ovat lähtökohtaisesti tottuneet tekemään töitä monenlaisten ammattilaisten kanssa. Tuottajan on osattava tehdä töitä taiteilijoiden, kirjanpitäjien, puuseppien ja poliitikkojen kanssa. On osattava puhua taiteen, rahan ja tekniikan kieltä.

Mutta osaammeko hyödyntää erilaisuutta, tai siis moninaisuutta vai yritämmekö vain sietää sitä?

 

Etsitään energian lähteitä!

Lämpimän kesän jälkeen energiaa riittää ja nyt on hyvä pohtia kuinka innostusta ja virtaa löytyy vielä marraskuun räntäsateessakin. Tänään olen suunnitellut syksyn ensimmäisiä lähipäiviä ja seminaariohjelmaa kulttuurituotannon ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijoille. Mukana on monta kollegaa ja useita suunnitelmia, mutta homma pysyy kasassa ihan mukavasti. Ajattelen tämän hetken ryhmää, joka opiskelee paljon etänä oman työn ohessa ja myös kesäaikaan. Toivottavasti siihen on löytynyt energiaa helteestä huolimatta.

kuva

Voisiko koulutuksesta saada energiaa ja innostusta?

Olen monen vuoden ajan saanut seurata tuottajien opiskelua tutoropettajana sekä opinnäytetöiden ohjaajaana. Olen ihaillen ihmetellyt ryhmän taitoa tukea toisiaan ja yhdistää opinnot työhön ja muuhun elämään. Yksi onnistumisen salaisuuksista on opintojen työelämälähtöisyys. Opinnäytetyö tehdään tavallisesti kehittäen oman työpaikan toimintaa ja silloin oma työ ja opinnot sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Ei mikään helppo yhdistelmä, mutta tuottajat ovat tavallisesti hyviä organisoimaan ja tässä se taito on todella tarpeen.

Koulutuksesta tulee monelle vertaisryhmä, jossa ei ole oman työpaikan tuttuja rooleja, vaan voi käsitellä omaa työtään yhdessä muiden kanssa uusista näkökulmista. Töissä tulee keskusteltua palveluiden tuotteistamisesta, visioista, johtamisesta, uusista yleisöistä, ennakoinnista ja strategioista, mutta mitä niiden sanojen takana todella? Oman toiminnan analysointi ja kehittäminen teorian avulla auttavat ymmärtämään entistä paremmin oman työn merkityksen ja mahdollisuudet laajemmassa kontekstissa. Parhaassa tapauksessa tämä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassakin keskusteltu sisäinen motivaatio ja innostus, voivat vahvistua.

Olen itse kokenut opinnot töiden ohella tärkeiksi ja tänä vuonna ilmoittauduin itsekin avoimeen yliopistoon. En kuitenkaan kerro minne ja mitä, sillä se on minun oma salaisuuteni. Kerään siitä kaiken energian mitä voin ja varmasti hyödynnän sitä myös työssäni. Yhden tavoitteen voin kuitenkin paljastaa: haluan kokea opiskelijan roolin ja ymmärtää sitä kautta miten opinnot on parasta toteuttaa.

Kulttuurituotannon ylempi AMK-koulutus alkaa tammikuussa 2015 ja haku on 8.-22.9.2014. Tervetuloa innostumaan meidän kanssamme!