Tulevaisuusajatteluun vauhtia Vuosaaresta

Matkasimme kulttuurituotannon ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijoiden kanssa metrolla Vuosaareen tutustumaan tulevaisuuden Suomeen. Aikamatkailu oli tietenkin meidän mielikuvituksen tuotetta, mutta koska Vuosaari on Suomen monikulttuurisin ja sosiaalisesti eriytynein asuinalue, voisimme ehkä nähdä jotain, mikä on arkea tulevaisuudessa muuallakin Suomessa.

Matkan tarkoituksena pohtia miltä Suomi näyttää 10-15 vuoden kuluttua ja kuinka se tulee vaikuttamaan kulttuurituottajien työhön. Matkaoppaiksi saimme toimittaja Reetta Rädyn ja tutkija Miikka Tervosen, jotka työskentelevät Operaatio Vuosaari nimisessä tutkimushankkeessa. Heidän tavoitteena on tutkia:

”Millaista on arki Helsingin Vuosaaressa, yhdellä Suomen sosiaalisesti ja kulttuurisesti monimuotoisimmista asuinalueista? Millaisia toisistaan eroavia todellisuuksia on vaikkapa koululuokissa? Mitä opittavaa vuosaarelaisten kokemuksista, tiedoista ja taidoista voisi olla muualla Suomessa?”

Olisimme voineet kutsua tutkijat luennoimaan ja keskustelemaan kanssamme, mutta nyt tavoittelimme kokemusta, josta syntyisi ehkä odottamattomiakin oivalluksia. Kylmiltään tähän ei heittäydytty, vaan jokainen opiskelija oli ennen Vuosaaripäivää tutustunut tulevaisuuden ennakointiin kehittämistyön menetelmäkurssilla. Opiskelijat olivat mm. lukeneet Elina Hiltusen Matkaopas tulevaisuuteen (2012) ja järjestäneet työpaikallaan keskustelun oman toimialan tai työorganisaation tulevaisuudesta.  Keskustelun lähtökohtana olivat megatrendit ja trendit sekä niiden mahdolliset vaikutukset oman toimialan kehitykseen. Monella työpaikalla kultuurien moninaistuminen eli diversiteetti ja kaupungistuminen tuntuivat vaikuttavan toimintaympäristöön nyt ja tulevaisuudessa.

Kuva Helsingin Sanomien (21.11.2014) jutusta Tälläinen on Helsinki 2024.
Kuva Helsingin Sanomien (21.11.2014) jutusta Tälläinen on Helsinki 2024.

Matka Vuosaareen oli siis kurkistus siihen mitä kaupungin asukasluvun nopea kasvu ja kulttuurien moninaisuus tarkoittaa käytännössä yhdessä paikassa.

Usein tulevaisuuskuvat ovat pilvenpiirtäjien, robottiautojen ja viherkatoilla viihtyvien kaupunkilaisten maailma. Maailman väkiluku tulee nousemaan tämän hetken noin 7.3 miljardista 8.5 miljardiin vuoteen 2030 mennessä. On siis epätodennäköistä, että me kaikki mahdumme ilmastoituihin robottiautoihin ja viherkatoille.

Tule hyvä tulevaisuus, älä tule huono tulevaisuus

Reetta ja Miika veivät meidät Merirastilan ala-asteelle ja Kallahden nuorisotalolle, Emme nähneet yhtään robottiautoa, mutta sitäkin enemmän lapsia ja naisia. Koulun ja nuorisotalon jälkeen suuntasimme tutustumaan Vuotalon kulttuuritoimintaan ja  keskustelemaan Operaatio Vuosaari-tutkimushankkeesta. Reetta ja Miika esittelivät tutkimustaan ja antoivat tärkeitä neuvoja toimintaympäristön tutkimiseen. Erityistä heidän tutkimushankkeessaan on jatkuva näkyvyys ja kuuluvuus mediassa. Tavoitteena on tuoda tutkimustuloksia esiin koko ajan ja ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Monia lehtijuttuja, radio-ohjelmia ja tieteellisiä artikkeleita on jo valmistunut. Lopputulokseksi valmistuu elokuva ei perinteistä tutkimusraportteja.

Tiedon tuottaminen ja välittäminen Vuosaaresta on osoittautunut haasteelliseksi, sillä ennakkoluulot ja oletukset “ongelmalähiöstä” istuvat tiukassa. Miikka sanoikin, että moraali estää ymmärtämästä aluetta sellaisenaan ja kaikilla tuntuu olevan polttava tarve ilmaista miksi Vuosaari on joko hyvä tai paha.

Kuinka siis riisua omat olettamukset ja katsoa maailmaa sellaisena kuin se on?  Tulevaisuuden ennakointi rakentuu nykyhetkeä ja mennyttä koskevasta ymmärryksestä, tiedoista ja tulkinnoista. Meistä ei kaikista voi tulla tutkijoita, mutta tutkiva ote sekä tietoisuus omista olettamuksista ovat tärkeitä.

Ehtiiko kulttuurituottaja ajatella tulevaisuutta?

Kulttuurituottajat Petra Hannus ja Siw Handroos-Kelekay kertoivat Vuotalon arjesta ja tulevaisuuden näkymistä.
Kulttuurituottajat Petra Hannus ja Siw Handroos-Kelekay kertoivat Vuotalon arjesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Koulun ja nuorisotalon lisäksi kuntalaisten kohtaamispaikkana Vuosaaressa toimii kulttuuritalo. Kulttuuritalolla käynti on tietenkin vapaaehtoista, mutta tavoitteena Vuotalon tuottajien mukaan on kaikkien Vuosaarelaisten talo. Kulttuurien moninaisuus alueella tekee tehtävästä vähintäänkin haastavan. Kuinka ihmeessä voi saada ympäri maailmaa tulevat ihmiset kokemaan talon tutuksi? Tehtävään on tartuttu tarmokkaasti ja tämän värikkään kulttuuritalon sisään mahtuu todella moninaista ohjelmaa. Kuvassa oleva tila on varattu yhteistyöprojekteille, joita niitäkin tuntui löytyvän paljon.

Helsingin kaupungin kulttuurituottajat totuttelevat tällä hetkellä Helsingin mallin mukaiseen aikaan, jolloin kulttuuri pyritään entistä enemmän viemään kaikkien helsinkiläisten arjen ulottuville. Monessa muussakin kaupungissa kulttuurin rooli nähdään yhteisöjä vahvistavana ja siltojen rakentajina erilaisuuden korostamisen sijaan. Kannattaakin lukaista oman kaupungin strategiaa tai maakuntaohjelmaa ja pohtia kulttuurin roolia terveydenhuollon, hyvinvoinnin, teknologian, koulun ja kiertotalouden keskellä.

Jos kunnan kulttuurituottajan tehtävänä tukea ja kehittää moniäänistä ja keskustelevaa paikalliskulttuuria, hän on samalla estämässä eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen voi antaa merkitystä työhön, jos tämän ison kuvan jaksaa ja pystyy hahmottamaan.

Meidän ryhmällä oli tulevaisuussilmälasit päässä ja tuottajille esitettiinkin kiperiä kysymyksiä tulevaisuuden Vuotalosta. Molemmat olivat sitä mieltä, että tulevaisuudesta pitäisi keskustella useammin. Arki on kiireistä ja monen tuotannon lomassa tulevaisuuden pohtiminen ei oikein onnistu. Keskustelu tulevaisuudesta jääkin helposti pyörimään arjen ongelmiin, kuten yhteistyöhön teknisen henkilökunnan kanssa tai viivästyneeseen remonttiin.

Matkan jälkeen kysytään MITÄ JOS?

Vuosaaren päivä tuli ja meni, mutta kuinka se vaikutti jokaisen matkailijan tulevaisuusajatteluun? Päivän aikana koimme arkisia asioita. Juttelimme lasten ja opettajien kanssa, tapasimme maahanmuuttajanaisia nuorisotalolla, kuulimme tutkimushankkeesta ja juttelimme tuottajakollegoiden kanssa.

Vaikutukset omaan tulevaisuusajatteluun kootaan oppimistehtävään, joka tällä kertaa on matkakertomus. Kirjoitus ei ole tarkka kuvaus päivän kohteista, vaan asioita, jotka tuntuvat merkityksellisiltä oman työkentän kannalta. Kirjoittamisen käynnistämiseksi voi kysellä löytyikö yhtymäkohtia trenditehtävään tai oman organisaation strategioihin? Entä jos toimintaympäristössäni tapahtuu samankaltaisia muutoksia tulevina vuosina? Minkälainen tulevaisuus silloin olisi mahdollinen, todennäköinen tai toivottava? Tulevaisuuden ennakointiin kuuluu myös tulevaisuuden tekeminen, mieti siis miten voisit olla tekemässä tasa-arvoista, hyvinvoivaa ja oikeudenmukaista yhteikuntaa?

Merirastilan koulussa on jokaisen luokan ovessa tiedote mistä näkyy mitä kieliä luokassa osataan.
Merirastilan koulussa on jokaisen luokan ovessa tiedote mistä näkyy mitä kieliä luokassa osataan.

Minulle jäi erityisesti mieleen Merirastilan koulun luokkien ovessa olevat tiedotteet oppilaiden kielitaidosta. Kuten Reetta Räty sanoi Merirastilan koulussa ei ole “vieraskielisiä” lapsia, vaan erilaiset kielet nähdään rikkautena. Jos moninaista kielitaitoa osataan arvostaa ja käyttää, meidän ei tarvitse kiistellä kaksikielisyydestä, vaan voimme tulevaisuudessa olla monikielinen Suomi.

Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan opiskelijoiden matkakertomuksia.

Ennakointitietoa:  Kansallinen ennakointiverkosto, Tulevaisuuden kuntakuvatEnnakointikamari

 

 

 

 

Advertisements

Miten tehdään hyvinvoivia ja osallistavia kuntia?

Kävin vakoilemassa kuntien puuhia Kuntaliiton seminaarissa ”Älykkäät kuntakokeilut – eväitä rajat ylittäviin ja monitoimijaisiin kokeiluihin. Syynä olivat yhtymäkohdat omaan työhöni Luova osallistava Suomi koordinaatiohankkeessa, jossa tuemme monialaista, valtakunnallista kehittämistoimintaa.

Seminaarin tärkein sisältö oli Kuntien kokeilutoiminta älykkäiden kokonaisratkaisujen mahdollistajana tutkimushankkeen johtopäätösten esittely ja uuden Uskalla kokeilla -ohjelman lanseeraus. Tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää, miten kokeilutoiminnalla voidaan vahvistaa kuntaorganisaation älykkyyttä ja kuinka ajattelu- ja toimintatavat mukautuvat muutokseen. Raportti valmistuu keväällä 2016, mutta tuloksiin pääsee tutustumaan jo artikkelista Edelläkävijäkunnat uudistavat toimintaansa eivätkä sammaloidu (Kuntaliiton julkaisusarja 2/2015).

Minua kiinnosti erityisesti kuntien kyky hyödyntää kehittämishankkeita oman kunnan pitkäjänteisessä kehittämisessä. Kuntien kokeilutoimintaan olin tutustunut  lukemalla Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaaman kehittämishankkeen raportin Koetellut kulttuuritoiminnot KUULTO-toimintatutkimuksen tulokset ja nyt saisin tietää kokeilukokemuksista kulttuurialaa laajemmin. Aivan kuten KUULTO-hankkeessn tuloksistakin selviää kuntakenttä jakaantuu edelläkävijöihin ja perässähiihtäjiin ei vain kulttuuritoiminnan kehittämisessä vaan uudistumiskyvyssä yleensä.

Kuinka luodaan kehittämisen kulttuuri?

Älykkäät kokonaisratkaisut kuntakontekstissa määriteltiin hankkeessa asiakkaiden ja henkilöstön osaamisen hyödyntämiseksi toiminnassa, kehittämisessä ja uusien ratkaisujen tuottamisessa. Kehittämispotentiaalia ei saada käyttöön, jos henkilöstö nähdään vain strategian toteuttamisen välineenä eikä kehittäjänä, jolla on ajankohtaista ymmärrystä kuntalaisten elämästä. Asiakaslähtöisyys toteutuu jo monessa paikassa, mutta monella pitkä matka siihen, että kuntalainen olisi mukana palvelun kehittämisessä. Älykkyyttä on myös jatkuva uusiutuminen, muutosten ennakoiminen, oppiminen ja teknologian hyödyntäminen. Keskusteluissa nostettiin ratkaisevaksi tekijäksi kuntien kyky ottaa vastaan digitalisaation haasteet.

Onnistumisen eväiksi tunnistettiin: 
- Kehittämistarpeen ymmärtäminen, 
- Adaptiivisuus eli kyky vastata ympäristön muutoksiin. 
- Muutosjohtajuus, positiivisen psykologian mallilla.
- Kumppanuusverkostojen rakentaminen.
- Teknologian hyödyntäminen.

Tutkijat olivat myös tunnistaneet kehittämistyön haasteita, jotka olivat erilaisia riippuen siitä missä vaiheessa kehittämistaivalta kunnat olivat. Kehittämistyön alkuvaiheessa jarruina olivat usein muutosvastarinta ja rakenteelliset esteet, ja kun niistä oli päästy, vastassa oli vaikeus kehittää omaan toimintaan sopiva asiakaslähtöisyys. Opin myös, että Suomessa ns. mustia alueita, joista ei koskaan tule yhtään hakemusta yhteenkään kehittämisohjelmaan. Toisaalta edelläkävijät kehittävät koko ajan, riippumatta siitä onko ajat huonot vai hyvät.

Monialaisen yhteistyö tarve on tunnistettu

CaptureSidosryhmät mainittiin useaan kertaan, mutta samanaikaisesti keskusteltiin verkoston ja kumppanuuden merkityksestä. Tulkitsin sen niin, että sidosryhmä käsitteenä kuului jo vanhaan maailmaan ja systeeminen kumppanuusverkosto, jossa kokeillaan ja opitaan yhdessä, on uusi nykyisyys ja toivetila. Yritykset, yrittäjäjärjestöt, kolmas sektori, tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut tunnistetaan tärkeiksi kumppaneiksi, mutta hyödyntämisessä onnistutaan vain joissain tapauksissa. Keskustelussa mainittiin ongelmaksi kuntien yhteistyö vain toisten kuntien kanssa. Keskitytään keskinäiseen yhteistyöhän ja avoimen innovaatiotoiminnan kulttuuri on vierasta. Tuttu juttu monelle muullekin siilolle, sillä yhteistyö on yleensä helppoa kun kaikki kuuluvat samanlaisiin organisaatioihin ja puhuvat samaa kieltä. Ei tarvitse mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tässä vaiheessa seminaaria ilmiannoin itseni ja tunnustin, että en ole kuntatoimija, vaan tulen Luova osallistava Suomi hankkeesta ja ammattikorkeakoulusta. Kerroin myös, että ESR haku on auki ja rahaa on jaossa. Ajoitus oli sopiva, sillä ei tarvinnut istua yksin lounaspöydässä.

Ehkä nyt ongelmat ovat niin suuria, että alojen rajat on rikottava tosissaa. Ei ole aikaa pohtia ja suunnitella siiloissa. Esimerkiksi nuorisotyöttömyys on niin huolestuttava asia, että nuorten hyvinvointi ja osallisuus yhteiskunnassa ovat niin kunta kuin Eurooppatason strategioiden (Eurooppa 2020- strategia – Suomen kansallinen ohjelma) ytimessä. Positiivisia tuloksia esitteli Rovaniemen kehittämispäällikkö Tarja Saarelainen, jonka mukaan Rovaniemellä on saatu hyviä kokemuksia nuoria auttavasta Ohjaamo ja Kohtaamo-toiminnasta.

Älykkäät kuntakokeilut seminaarissa ei synkistelty ja minulle jäi todella positiivinen vire päivästä. Nyt on laitettu tuulemaan oikein kunnolla. Vantaan kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggrothin puheenvuoro Vantaan koulujen digiloikasta sai minut uskomaan kunnan voimaan tehdä suuriakin muutoksia.

Kuinka saada kuntakokeilut ja “hankemaailma” tiivimpään vuoropuheluun?

Kuntatoimijat kokeilevat, hanketoimijat kokeilevat ja sen lisäksi jokaisella alalla kokeillaan. Minusta oli hyödyllistä käydä seminaarissa, jossa en tuntenut ketään. Olin aluksi epävarma siitä olenko oikeassa paikassa ja olenko seminaarin “kohderyhmää”. Nyt huomaan saaneeni tietoa kentästä joka työskentelee samojen päämäärien tavoittelemiseksi, mutta eri kentällä ja sehän vasta hyödyllistä olikin. Nyt ymmärrän paremmin mitä kunnissa tapahtuu ja kuinka Osallistamalla osaamista ohjelmaan kuuluvat kehittämistoimet voivat tukea sitä työtä.

Kokeiluista muodostuu toivottavasti pitkäjänteinen kehittämisen kulttuuri, johon myös hankekehittäjät luontevasti sisältyvät. Työ jatkuu USKALLA KOKEILLA – ohjelman muodossa, jonka yhtenä tavoitteena on edistää kuntien ja muiden toimijoiden välistä vertaiskehittämistä. Ehkä sinä olet tavoitteessa mainittu “muu toimija”. Tutustukaa ja seuratkaa, erityisesti jos tuntuu vieraalta!

Kuvat on Kuntaliiton materiaaleista, joista ei selviä visualisoijan nimeä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sama henkilö on saanut piirtää monissa seminaareissa ja päässyt pois siiloista.
Kuvat ovat Kuntaliiton materiaaleista, joista ei selviä visualisoijan nimeä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sama henkilö on saanut piirtää monissa seminaareissa ja päässyt pois siiloista.

Älykkäät kuntakokeilut seminaarin materiaalit löytyvät Innokylästä.

MONINAISUUDEN JOHTAMINEN, Erilaisuus energiaksi – seminaarikuulumisia

Olen tämän talven aikana opetellut uuden sanan MONINAISUUS, josta tutumpi versio on “diversiteetti”. Syynä on YAMK-koulutus vahvaksi tki-vaikuttajaksi, jossa Metropolian osahanke keskittyy johtamisen näkökulmaan. Konkreettisesti se tarkoittaa erilaisten ihmisten osaamispotentiaalin tunnistamista ja vahvistamista siten, että kunkin oma asiantuntijuus tulisi yhteisölliseen käyttöön.

Perjantaina 13. helmikuuta 2015 järjestimme Helsingissä seminaarin, johon osallistui moniammatillinen 50 opiskelijan ryhmä mediatuottamisen, musiikin, kulttuurituotannon, kuntoutuksen ja liiketalouden ylemmästä AMK-tutkinnosta.

MONINAISUUDEN JOHTAMINEN, Erilaisuus energiaksi

Alaotsikko oli poimittu suoraan  Anna Savilepän kirjoittamasta Moniverkko hankkeessa tehdystä  Erilaisuus energiaksi -työkirjasta. Anna Savileppä ei päässyt paikalle, mutta luimme kirjan etukäteismateriaalina. Sen lisäksi lukulistalla oli Juho Rahkosen Nouseva sukupolvi kaipaa työltä mielekkyyttä ja elämältä onnellisuutta. AMK-lehti/UAS journal. No 4 (2014).

Seminaariohjelma rakentui kahdesta vierailijaluennosta sekä iltapäivän työpajasta.  Luentojen avulla pääsimme kurkistamaan Soneran moninaisuusjohtamiseen osaston johtaja Teemu Tuumaisen opastamana sekä pohdimme Katri Luukan johdolla parvijohtamisen haasteita.

Esimies on moninaisen joukkueen valmentaja

Soneralla henkilökuntaa löytyy ympäri maailmaa ja mieleen jäi Teemun muistutus siitä, että Suomessakin eri paikkakuntien työkulttuurit eroavat toisistaan paljon. Moninaisuus haastaa esimiehet monella tasolla ja tärkeimmiksi taidoiksi nousi tietenkin vuorovaikutustaidot. Ilman niitä ei voi olla valmentava esimies, joka näkee jokaisen työntekijän vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Yksilö- ja ryhmätilanteiden hallinta ja mahdollistavan ilmapiirin luominen on osattava. Teemu tituleeraa itseään Twitterissä kulttuurinmuuttajaksi, joten taitaa olla tosissaan tässä moninaisuuden kääntämisessä energiaksi.

Onhan niitä välineitä ja työkaluja, mutta osataanko niitä käyttää?

Teemu Tuunainen esittelee moninaisuuden sanoittamisessa käytettävää CiSC-työkalua.
Teemu Tuunainen esittelee moninaisuuden sanoittamisessa käytettävää CiSC-työkalua.

Erilaisuus energiaksi – työkirja tarjoaa Osaamispyörä- työkalun ja Teemu kertoi Soneran käyttämästä DiSC – työkalusta, jonka avulla Sonerassa on sanoitettu erilaisuutta jo vuodesta 2005. DiSC – työkalu ei ehkä ole se uusin ja hienoin, mutta salaisuutena on sen pitkäjänteinen käyttö! Tämän päivän organisaatiomyllerryksissä pitkäjänteisyys tuntuukin oikein luksukselta.

Työpajatyöskentely aloitettiin moniammatillisissa ryhmissä ja tavoitteena oli konkretisoida laajaa aihetta seuraavien kysymysten avulla:

  • Kuvailkaa post it lapulle kriittinen tilanne/käänne (positiivinen tai negatiivinen), jossa työkavereiden moninaisuus/erilaisuus on vaikuttanut toimintaan.
  • Keskustelkaa tilanteista. Löytyykö samanlaisia tai yllätyksellisiä?
  • Mitkä ominaisuudet saivat aikaan kriittisen käänteen? Suunnitelkaa kuinka haluatte kertoa keskustelun tulokset seuraavalle ryhmälle. – yksi tarina, jossa on opetus?

Työpajan käsikirjoitus sisälsi monia työvaiheita, joista erityisen innostavalta vaikutti kriittisten tilanteiden tarinoiden videoiminen. Kuten yksi osanottaja kommentoikin jälkeenpäin syntyvät oivallukset yhdessä tekemällä.

Päivän työ kiteytettiin paneeliin, joka laitettiin vastaamaan Raija Grahnin tiukkoihin kysymyksiin. Jännitystä nostettiin asettamalla videokamera suoraan tentattavien eteen.

No niin, miten Te muuttaisitte moninaisuuden energiaksi?
No niin, miten Te muuttaisitte moninaisuuden energiaksi?

Panelistit pysyivät tyynenä tiukassa tilanteessa ja nostivat esiin erityisesti tasavertaisuuteen liittyviä työkäytäntöjä. Vuorovaikutus eri ikäisten työntekijöiden välillä oli myös puhuttanut monia. Onneksi niihin löydettiin ratkaisuja kriittisten tilanteiden videoissa.

Toivomuksena tietenkin on, että seminaariin valmistautuminen, luennot ja työpajat terästävät moninaisuuden johtamiseen liittyviä tilanteita jokaisen osallistujan arjessa. Ensimmäinen vaikutus näkyy tässä Karoliina Lehtmetsin blogikirjoituksessa Moninaisuus tapahtumaorganisaatioissa. Ja lisää on tulossa!

Mikä ihmeen moninaisuusosaaminen?

Meitä on moneksi ja se on tietenkin upeaa, kaunista ja rikasta. Tämän faktan kanssa emme kuitenkaan ole oppineet elämään, vaan katkomme toistemme kauloja erilaisten mielipiteiden, elämäntapojen ja arvojen takia. En kirjoita tätä kuitenkaan pohtiakseni yleistä maailman rauhaa tai kansainvälisen “intercultural dialog” merkitystä, vaan kyseessä on minulle ajankohtainen kehittämishanke, jossa tavoitteena on oppia hyödyntämään meidän moninaisuutta.

Monimuotoisuus

Hankkeen nimi on YAMK-koulutus vahvaksi TKI vaikuttajaksi ja siihen osallistuu 12 ammattikorkakoulua Suomesta. Tavoitteenamme on uudistaa ylempiä AMK-koulutuksia tuomalla moninaisuuden näkökulma osaksi kehittämistoimintaa. Tarkoituksena on saada työelämä ja koulutukset yhdessä oppimaan kuinka hyödynnämme yhteisöjensä moninaista osaamista.

Oma työni keskittyy työpakettiin 3, jonka nimi on Moninaisuusosaaminen tulevaisuuden työyhteisöjen kehittämisen työkaluksi. Hanke etenee ripeästi  ja tuloksia pitää esitellä jo vuoden 2015 lopussa. Onneksi meillä on aiheeseen perehtyneitä asiantuntijoita, kuten esimerkiksi meidän työpaketin vetäjä Liisa Timonen, joka on tehnyt väitöskirjan aiheenaan Kansainvälisty tai väisty.

Kulttuurituottajien moninaisuusosaaminen

Minun työlistallani on moninaisuusosaamisen opiskelun sisällyttäminen kulttuurituotannon ylemmän AMK:n opintosuunnitelmaan ja aikatauluihin. Tänään suunnittelen meidän johtamisen opettajan, Raija Grahnin kanssa Moninaisuuden johtamis-teemaista seminaaria helmikuulle 2015. Tässä mukana on erityisesti monialaisuus, sillä osallistujia tulee näillä näkymin ainakin musiikin ja viestinnän koulutuksista.

Kulttuurituottajat ovat lähtökohtaisesti tottuneet tekemään töitä monenlaisten ammattilaisten kanssa. Tuottajan on osattava tehdä töitä taiteilijoiden, kirjanpitäjien, puuseppien ja poliitikkojen kanssa. On osattava puhua taiteen, rahan ja tekniikan kieltä.

Mutta osaammeko hyödyntää erilaisuutta, tai siis moninaisuutta vai yritämmekö vain sietää sitä?