Blogimatkalle

Päiväkirjan kirjoittaminen on mukavaa ja usein jopa terapeuttista puuhaa. Olen vuosien varrella piilottanut tietokoneeni uumeniin satoja sivuja arkisia kommentteja, turhautuneita purkauksia, upeita oivalluksia ja mahdollisia tulevaisuuden suunnitelmia. Viime aikoina näppäileminen on tuntunut vähän yksinäiseltä ja kiinnostus tätä paljon puhuttua bloggaamista kohti on kasvanut.

Miksi oma päiväkirja ei sitten riitä? Oman blogin testaamiseen ajaa henkilökohtainen ja ammatillinen kiinnostus, jota on ruokkinut muutama hyvä kokemus. Olen kirjoitellut muutamia kirjoituksia muille sivuille, kuten TAKU:n blogiin jo muutama vuosi sitten ja viimeksi Tekijä hankkeen yleisötyökoulutuksesta Kokkolassa. Olisiko tämä sitä paljon puhuttua asiantuntijuuden jakamista verkossa? Seuraan omaa ohjettani ja aloitan tutkimusmatkan tänään, nyt, kevyesti.

Kirjoittelen varmaan enimmäkseen kulttuurituotannon koulutukseen liittyvistä asioista. Pohdin erityisesti oman osaamisen kehittämistä ja sitä tukevia työtapoja ja välineitä. Yksi lempi välineistäni on portfolio, jonka osaksi tämäkin blogi alkaa rakentua. Ensi viikolla koulutan kolmea eri portfolioryhmää ja niistä saatan intoutua sanomaan jotain.