Tärkeä päivä

Tänään loppui kulttuurituotannon ylempään AMk-tutkintoon hakeneiden odotus! Syksyn yhteishaun tulokset julkistetaan valtakunnallisesti ja se merkitsee pitkän epätietoisuuden loppumista. Toivottavasti myönteisen päätöksen saaneet juhlistavat iltaansa, sillä tulossa on antoisa ja työn- ja opiskelun täyteinen vuosi 2013.

Koulutukseen valituilla on jo kulttuurituottamisen osaamista sekä kokemusta ja nyt syvennytään kehittämistyön saloihin. Ohjelmassa on myös strategista johtajuutta ja palvelujen tuotteistamista. Omat intohimoni kohdistuvat erityisesti opinnäytetöinä tehtäviin kehittämishankkeisiin, joita pääsen taas ohjaamaan puolen vuoden tauon jälkeen.

Tässä vaiheessa voin myös paljastaa, että tämä blogi on ihmiskoe, joka tehdään juuri tämän valitun ryhmän edun nimissä. Kokeilen blogin käyttöä ja opettelen erilaisia teknisiä toteutusmahdollisuuksia ryhmän käyttöön. Jos minä kirjoitan blogia, on siihen helpompi innostaa myös opiskelijoita, eikä vain?

Advertisements

Sunnuntaiajatuksia

Sunnuntait ovat kukka-, perhe- ja juoksupäiviä, mutta tänään ajatukseni pyörivät myös viikolla aloittamassani blogissa.

Blogimatkalle lähteminen on saanut minut perehtymään matkakumppaneideni kirjoituksiin. Tähän asti olen lueskellut muiden blogeja satunnaisesti, mutta nyt kun olemme kollegoita, asenteeni on muuttunut. Tarkastelen tyyliä, sisältöä ja linkkejä. Minulla on henkilökohtainen suhde tähän bloggaamiseen.

Matkaoppaakseni olen ottanut Anja Alasillan kirjan Blogi tulee töihin (2009). Alasillan blogi Vaikuttavaa! on myös hyvää luettavaa, mutta kirjasta löytyy bloggaamisen perusteet tiiviissä paketissa. Kirja on erityinen minulle senkin takia, että sai sen lainaksi bussiystävältäni, jonka kanssa jaamme työmatkan aina silloin tällöin. Olemme tutustuneet vähitellen ja nyt uppoudumme mielenkiintoisiin keskusteluihin aamuruuhkassa. Puhuminen kannattaa aina!

Kirjoitin ensimmäisessä blogikirjoituksessani, että opetan kolmea portfolioryhmää viikon aikana ja niin tein. Blogi-innostukseni ansiosta opetus tuntui entistä hauskemmalta ja intouduimme keskustelemaan blogien käytön mahdollisuuksista oman osaamisportfolion yhteydessä. Portfoliotyöskentelyyn kuuluu työpäiväkirjan pitäminen, mutta tulimme siihen tulokseen, että blogi olisi lähinnä valikoidusti niitä asioita, joita haluaa jakaa muiden kanssa.

Blogin pitämnen on kestävyyslaji ja oli hienoa löytää entisen opiskelijani Riikka Wallinin hieno Wiikkis-blogi, joka on mielestäni hyvä esimerkki kulttuurituotannon ammattilaisen blogin käytöstä.

Blogimatkalle

Päiväkirjan kirjoittaminen on mukavaa ja usein jopa terapeuttista puuhaa. Olen vuosien varrella piilottanut tietokoneeni uumeniin satoja sivuja arkisia kommentteja, turhautuneita purkauksia, upeita oivalluksia ja mahdollisia tulevaisuuden suunnitelmia. Viime aikoina näppäileminen on tuntunut vähän yksinäiseltä ja kiinnostus tätä paljon puhuttua bloggaamista kohti on kasvanut.

Miksi oma päiväkirja ei sitten riitä? Oman blogin testaamiseen ajaa henkilökohtainen ja ammatillinen kiinnostus, jota on ruokkinut muutama hyvä kokemus. Olen kirjoitellut muutamia kirjoituksia muille sivuille, kuten TAKU:n blogiin jo muutama vuosi sitten ja viimeksi Tekijä hankkeen yleisötyökoulutuksesta Kokkolassa. Olisiko tämä sitä paljon puhuttua asiantuntijuuden jakamista verkossa? Seuraan omaa ohjettani ja aloitan tutkimusmatkan tänään, nyt, kevyesti.

Kirjoittelen varmaan enimmäkseen kulttuurituotannon koulutukseen liittyvistä asioista. Pohdin erityisesti oman osaamisen kehittämistä ja sitä tukevia työtapoja ja välineitä. Yksi lempi välineistäni on portfolio, jonka osaksi tämäkin blogi alkaa rakentua. Ensi viikolla koulutan kolmea eri portfolioryhmää ja niistä saatan intoutua sanomaan jotain.